"Must tuntuu, et nyt mä pystyn olemaan enemmän äiti" : Tarpeiden ja tuen kohtaaminen sijaishuollossa vanhempien kokemana

Abstract

Laadullisen opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaista tukea vanhemmat tarvitsevat lapsen sijaishuoltopaikalta lapsen sijoituksen aikana, kokevatko he osallisuutta ja onko saatu tuki koettu riittävänä. Opinnäytetyössä toimeksiantaja pysyi anonyyminä haastateltavien yksityisyyden turvaamiseksi.

Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä yksikköön sijoitetun lapsen huoltajaa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tutkimusaineisto litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksessa havaittiin, että vanhemmat kokivat tuen tarvetta erityisesti kasvatukseen liittyvissä haasteissa. Tuki koettiin riittämättömäksi erityisesti konkreettisten kasvatuksellisten neuvojen ja keinojen osalta. Tämä oli suorassa yhteydessä siihen, että sijaishuoltopaikan kasvatukselliset DDP-terapeuttiset periaatteet olivat jääneet vanhemmille liian näkymättömiksi. Saadun tuen riittävyys riippui myös siitä, millaista yhteistyö omaohjaajan ja vanhemman välillä oli. Osallisuus koettiin tärkeänä vanhemmuuden kokemisen ja toteuttamisen kannalta. Se toteutui monilta osin, mutta tiedonsaanti erityisesti lapsen kuulumisten osalta ja vanhemman oikeuksista sekä velvollisuuksista sijaishuollon aikana kaipasivat vielä tarkentamista.

Tutkimus osoitti, että vanhempien kanssa tehtävään työskentelyyn on syytä kehittää selkeämmät, suunnitelmallisen työskentelyn raamit. Lastensuojelun kentällä jaetaan suuri huoli siitä, että toimet vanhempien kuntouttamiseksi ja tukemiseksi ovat riittämättömiä. Tämän vuoksi perheen jälleenyhdistäminen jää usein etäiseksi tavoitteeksi. Suunnitelmallisella ja tarpeisiin vastaavalla työskentelyllä sijaishuollossa voidaan edistää sijoituksen onnistumista ja lapsen kotiin paluuta.