USKO – SEKSUAALISUUS – PERHEEN KRIISI : Miten kohdata ja tukea kristittyä perhettä kriisissä, kun sen jäsen on kertonut seksuaalivähemmistöön kuulumisestaan?
Lind, Elina (2021)
Lind, Elina
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103304034
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103304034
Tiivistelmä
Käsittelen opinnäytetyössäni kristillisen uskon merkitystä ihmisen elämässä sekä sen vaikutusta kriisissä, jonka on aiheutunut tilanne, jossa yksi uskonnollisen perheen jäsen on kertonut seksuaalivähemmistön kuulumisestaan. Tarkoitukseni oli selvittää tarinallisesti ihmisten kokemuksia silloin, kun perheenjäsenen seksuaalivähemmistöön kuuluminen on aiheuttanut kriisin perheessä. Tavoitteenani oli tuottaa tietoa kriisin vaiheista sekä uskonnollisten ihmisten kokemuksia tuesta, jota he ovat tilanteessa saaneet tai olisivat toivoneet saavansa. Teoreettisessa viitekehyksessä selvitin sitä, mitä usko ja uskonnollisuus ovat sekä käsittelin seksuaalisuutta ja sukupuoli-identiteettiä sekä niiden suhdetta kristinuskoon ja kriisin käsittelyyn.
Tutkimukseni on laadullinen, kokemuksia tarkasteleva tutkimus. Aineistonkeruun toteutin kirjoituskutsun sekä avoimen haastattelun kautta. Vastaajia oli yhteensä 12. Tulkitsin aineistoa etenkin elämänkriisiin ja uskonnolliseen kriisiin liittyvien kriisinvaiheiden kautta. Jäsennän erikseen sekä seksuaalivähemmistöön kuuluvien, että heidän perheenjäsentensä kokemuksia. Niissä ilmenevät kokemukset kriisistä, tuen saamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan käytön vähäisyys kriisin eri vaiheissa. Tulokset osoittavat, että tarvetta ja toivetta tuen saamiseen perheissä olisi, mutta kriisin uskonnollisuus haastaa mahdollisuuksia löytää tilanteessa sopivaa apua.
Tutkimukseni on laadullinen, kokemuksia tarkasteleva tutkimus. Aineistonkeruun toteutin kirjoituskutsun sekä avoimen haastattelun kautta. Vastaajia oli yhteensä 12. Tulkitsin aineistoa etenkin elämänkriisiin ja uskonnolliseen kriisiin liittyvien kriisinvaiheiden kautta. Jäsennän erikseen sekä seksuaalivähemmistöön kuuluvien, että heidän perheenjäsentensä kokemuksia. Niissä ilmenevät kokemukset kriisistä, tuen saamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan käytön vähäisyys kriisin eri vaiheissa. Tulokset osoittavat, että tarvetta ja toivetta tuen saamiseen perheissä olisi, mutta kriisin uskonnollisuus haastaa mahdollisuuksia löytää tilanteessa sopivaa apua.