Kulttuuripajatoiminta nuorten sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden edistäjänä
Frilander, Susanna (2021)
Frilander, Susanna
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104014128
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104014128
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee kulttuuripajatoimintaa sosiaalisen kuntoutuksen menetelmänä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kulttuuripajatoiminnan sosiaalista toimintakykyä ja osallisuutta edistäviä ja estäviä tekijöitä ja niiden ilmenemistä toimintakyvyn kehittymisessä nuorten kokemuksien kautta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa yhtäältä Kulttuuripaja Kajolle toiminnan kehittämiseksi, toisaalta nuorille itselleen tehden heidän toimintakykyänsä kehittyminen näkyväksi sekä yhteiskunnallisesti kulttuuripaja menetelmän hyötyjen tuomiseksi myös vahvemmin Sosiaali- ja terveyspalveluiden julkisen sektorin tietoisuuteen.
Teoreettisessa osassa tarkastellaan sosiaalista kuntoutusta sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden näkökulmasta. Opinnäytetyö vastaa tutkimuskysymyksiin: Miten arki ja oma toimintakyky on muuttunut ennen ja jälkeen toimintaan osallistumisen? Mitkä ja miten kulttuuripajan toiminnat ovat edistäneet tai estäneet toimintakyvyn kehittymistä? Miten nuori on kokenut kulttuuripajan vertaistoiminnan ja miten kokemus on vaikuttanut omaan toimintakykyyn?
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastatteluina yhteistyössä Mikkelin Kulttuuripaja Kajon sekä Kajon toimintaan osallistuneiden seitsemän 18–35- vuotiaan vertaisohjaajien kanssa. Haastatteluiden tavoite oli selvittää Kajon toiminnassa mukana olleiden nuorten kokemuksia toimintaan osallistumisesta ja kokemusten vaikutuksista heidän toimintakykynsä ja osallisuuden kehittymiseen.
Haastattelujen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja teemoittelulla.
Tulokset osoittavat, että kulttuuripaja toimintaan osallistuminen mahdollisti sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden kehittymisen. Kajon toiminta mahdollisti yksinolon tilasta siirtymisen sosiaalisen osallisuuden tilaan. Tulosten mukaan toimintakyvyn kehittymiseen vaikuttivat erityisesti tekeminen, kuulumisen kokemus vertaisyhteisössä ja yksinäisyyden lieveneminen. Opinnäytetyö tuottaa tietoa, jossa yhdistyy aiempi tutkimustieto ja haastattelujen tuottama nuorten kokemustieto.
Johtopäätöksenä Kajon toimintaan osallistuminen edisti nuorten sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden vahvistumista, joka ilmeni itseluottamuksen kasvuna, voimaantumisena, motivaation lisääntymisenä ja kykynä suunnata tulevaisuuteen.
Teoreettisessa osassa tarkastellaan sosiaalista kuntoutusta sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden näkökulmasta. Opinnäytetyö vastaa tutkimuskysymyksiin: Miten arki ja oma toimintakyky on muuttunut ennen ja jälkeen toimintaan osallistumisen? Mitkä ja miten kulttuuripajan toiminnat ovat edistäneet tai estäneet toimintakyvyn kehittymistä? Miten nuori on kokenut kulttuuripajan vertaistoiminnan ja miten kokemus on vaikuttanut omaan toimintakykyyn?
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastatteluina yhteistyössä Mikkelin Kulttuuripaja Kajon sekä Kajon toimintaan osallistuneiden seitsemän 18–35- vuotiaan vertaisohjaajien kanssa. Haastatteluiden tavoite oli selvittää Kajon toiminnassa mukana olleiden nuorten kokemuksia toimintaan osallistumisesta ja kokemusten vaikutuksista heidän toimintakykynsä ja osallisuuden kehittymiseen.
Haastattelujen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja teemoittelulla.
Tulokset osoittavat, että kulttuuripaja toimintaan osallistuminen mahdollisti sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden kehittymisen. Kajon toiminta mahdollisti yksinolon tilasta siirtymisen sosiaalisen osallisuuden tilaan. Tulosten mukaan toimintakyvyn kehittymiseen vaikuttivat erityisesti tekeminen, kuulumisen kokemus vertaisyhteisössä ja yksinäisyyden lieveneminen. Opinnäytetyö tuottaa tietoa, jossa yhdistyy aiempi tutkimustieto ja haastattelujen tuottama nuorten kokemustieto.
Johtopäätöksenä Kajon toimintaan osallistuminen edisti nuorten sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden vahvistumista, joka ilmeni itseluottamuksen kasvuna, voimaantumisena, motivaation lisääntymisenä ja kykynä suunnata tulevaisuuteen.