Peuranlihan matka metsästä lautaselle

Abstract

Peuran matka metsästä lautaselle vaihtelee kaatajasta ja käsittelijästä riippuen. Tässä opinnäytetyössä haluttiin selvittää, mitä matka yleensä pitää sisällään ja mitä reittejä peuranliha voi kuluttajalle päätyä. Tämä opinnäytetyö on syntynyt sen huomion pohjalta, että ainakin metsästysseuroissa metsästäjillä, jotka leikkaavat itse peurasaaliinsa on monenlaisia eri tapoja ja käytäntöjä suolistuksen, riiputuksen, leikkuun ja lihan säilömisen suhteen. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, miten elintarvikefirman kautta kulkevan peuranlihan matka eroaa metsästäjän itse kotipakastimeen käsittelemän lihan matkasta. Toinen tavoite oli verrata haastattelujen kautta saatuja tietoja aiheesta haettuun kirjallisuuteen ja lakeihin. Tutkimuskysymyksinä olivat, miten laatua ylläpidetään eri poluilla ja miten peuranliha eroaa naudanlihasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuuskatsausta ja haastatteluja.

Lihan eri reittejä vertailtiin analyysiosiossa. Tulokset esitettiin kuviossa, jossa tutkimuksessa löytyneet polut oli eritelty. Ensimmäinen risteyskohta kartassa tuli siinä, kun ruho joko myytiin suoraan kuluttajalle tai teollisuuden puolelle tai se jäi metsästäjälle tai metsästysseuralle. Tämän jälkeen kuluttaja saattoi vielä ostaa käsiteltyä lihaa elintarviketeollisuuden puolelta. Kun liha ostettiin suoraan metsästäjiltä, se oli hyvin vähän tai ei ollenkaan käsiteltyä. Teollisuuden puolelta ostettu liha oli aina käsiteltyä. Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että peuranliha on laadultaan naudanlihaa mureampaa.

Tutkimuksessa löydetyt peuranlihan reitit metsästä lautaselle olivat vain yksi pieni osa olemassa olevista reiteistä. Haastateltu metsästysseurue oli pienikokoinen ja suuremmat seurat toimivat varmasti eri tavalla joidenkin asioiden suhteen. Tämä opinnäytetyö oli ihan hyvä aloitus aiheesta, mutta jatkotutkimukselle on tarvetta. Jatkotutkimukseen tulisi ottaa mukaan erikokoisia metsästysseuroja ja vähittäismyynnin puolelta peuraa tarjoavia ravintoloita.

The journey of the meat differs depending among other things on the shooter and the processers. This thesis addresses the usual processing ways and the different journeys for consumers to obtain deer meat. The starting point for this thesis was the notion of different processing ways for deer meat even inside the same hunting group. One of the objectives of this thesis was to find out how deer meat is processed inside the food industry and how its journey differs from the meats that are processed inside the hunting groups. The second objective was to review this information compared to the laws and literature on the subject. This thesis research problems were to find out the ways to maintain the quality of the meat during processing and compare venison´s nature to beef´s. The methods used in this thesis were literature and law examination and interviews with representatives of the food industry and hunting groups.

The different routes of the meat were compared in the analysis. The routes were displayed in a chart. The first crossroad was the point where the meat either stayed in the hunting group or was sold either straight to consumers or to the industry. After that consumers could buy the processed meat from food industry. When bought straight from the hunters, the deer was little to unprocessed. When bought from the food industry, the meat was always processed. Venison was found to be a more tender meat than beef and needing less preparation time.

The routes found in this thesis were just part of the routes how consumers can obtain venison. The interviewed hunting group was a small one and probably works differently than bigger hunting groups. This thesis was a good starting point on the subject. To get more universal and accurate information on the subject more research is needed. Upcoming research should include at least restaurants that serve deer meat and hunting groups of different sizes.