Kriisiajan virtuaalijohtaminen:covid-19

Abstract

Vuonna 2020 tartuntatauti covid-19 aiheutti maailmanlaajuisen kriisin, jonka myötä taudin leviämisen ehkäisemiseksi sekä tartuntojen vähentämiseksi pelkästään Suomessa siirtyi miljoona ihmistä virtuaalityöhön. Kriisi ja sen mukanaan tuoma työn muutos nopeasti virtuaaliseksi ja epävarmuus tilanteen jatkumisesta on luonut esimiestyölle ja johtamiselle merkittäviä haasteita. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää covid-19-pandemiakriisin vaikutuksia virtuaalijohtamiseen sekä esimiesten, että työntekijöiden näkökulmasta ja selvittää keinot, joiden avulla esimiehet voivat tehostaa kriisiajan virtuaalijohtamista.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin toimeksiantajayrityksen neljälle tiimille. Jokaisesta tiimistä haastateltiin yhtä esimiestä ja yhtä työntekijää, eli haastateltavia oli yhteensä kahdeksan. Tiimit erosivat työtehtäviensä ja toimenkuvansa osalta toisistaan, ja tiimeissä oli virtuaalityöstä erilaisia kokemuksia. Haastattelemalla sekä työntekijöitä, että esimiehiä varmistettiin, että tulokset eivät ole vain yhdestä näkökulmasta. Tulokset analysointiin teemoittelemalla.

Tutkimus osoitti, että työn muuttuminen virtuaaliseksi oli koettu työntekijöiden keskuudessa hyvin, mutta se oli vähentänyt sosiaalista kommunikointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tärkeimmiksi seikoiksi esimiestyössä kriisiaikana nousi luottamus, tuen saaminen, avoimuus ja yhteisöllisyys. Haasteiksi nousi kontrolloinnista luopuminen, vuorovaikutuksellisuuden ja yhteisöllisyyden puute sekä työntekijöiden työ- ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen. Tutkimuksen lopputuotoksena luotiin opas esimiehille kriisiajan virtuaalijohtamiseen kerätyn tutkimus- sekä teoriatiedon pohjalta. Tutkimus on hyödynnettävissä kaikille virtuaalityötä tekevien esimiehille ja se on PDF-muodossa, mikä lisää sen käyttöarvoa.

On 2020, the infectious disease covid-19 caused a global crisis that saw a million people shift to virtual work to prevent the spread of the disease and reduce infections in Finland alone. The crisis and the change of work that has brought to a rapid virtual addition and the uncertainty about the continuation of the situation has created significant challenges for supervisor work and management. The goal of the study was to determine the effects of the covid-19 pandemic crisis on virtual management, both from the perspective of supervisors, and employees, and to determine ways to enable managers to enhance crisis-time virtual management. The thesis was carried out as a qualitative study and a semi-structured themed interview was conducted as a method of collection of materials. The interviews were conducted by the assignment company—its four teams. One supervisor and one employee were interviewed for each team, meaning there were a total of eight interviewees. Teams were differed between their work tasks and their actions, and teams had different experiences of virtual work. By interviewing both job-makers and supervisors, it was ensured that the results are not just from one perspective. Results for analysis by theming. The study showed that work becoming virtual had been well perceived among workers buthad reduced social communication and a sense of cohesion. Confidence, support, transparency, and community rose to be the most important points in supervisory work during a crisis. Giving up control, lack of interactivity and community, and blurring the line between work-time and leisure for workers rose to challenge. A guide was created for supervisors to manage crisis-time virtual management based on the collected research and theory data. The research is exploitable for all managers doing virtual work and is in PDF format, increasing its use value.