Lapsen ja nuoren tukeminen perheenjäsenen kuollessa
Piilonen, Sofia; Schnabel, Henna (2021)
Piilonen, Sofia
Schnabel, Henna
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104195100
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104195100
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tutkimusta siitä, kuinka lasta tai nuorta voidaan tukea tämän perheenjäsenen kuollessa. Työn tavoitteena oli toimia tiiviinä johdatuksena aiheeseen terveydenhuollon ammattilaisille sekä muille aiheesta kiinnostuneille tai aiheen parissa työskenteleville.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä menetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Opinnäytetyön aineistohaku toteutettiin ennen hakua asetettujen sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella kansainvälisistä CINAHL- ja Medline -tietokannoista sekä suomalaisesta Medic-tietokannasta. Tietokannoista tehtyjä hakuja täydennettiin lisäksi manuaalisella haulla. Hakujen pohjalta tämän opinnäytetyön aineistoksi valittiin kahdeksan vertaisarvioitua tutkimusta. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Työn tulokset osoittavat, että lapsen ja nuoren aktiivinen tukeminen perheenjäsenen kuollessa on merkityksellistä ja vähentää lapsen suru- ja masennusoireita vielä useita vuosia tukitoimien päättymisen jälkeen. Opinnäytetyön tuloksissa korostui erityisesti ammattilaisten toimesta järjestettyjen tukiryhmien merkitys lapsen ja nuoren tukemisessa. Tukiryhmien yksi tärkeäksi koettu ominaisuus oli niiden kautta saatava vertaistuki. Muiden tukitoimien osalta tuloksissa korostui aktiviteettien ja konkreettisen tekemisen tuoma hyöty surun käsittelyyn ja surussa selviytymiseen. Lisäksi erilaisten selviytymiskeinojen, kuten tunnetaitojen, tukeminen ja harjoittelu oli tärkeää. Toisaalta tuloksista kävi ilmi myös vanhemman oman henkilökohtaisen surun käsittelytapojen ja tunteiden keskeinen rooli lapsen ja nuoren tukemisessa.
Jatkossa tulisi tutkia lisää vanhemman tukemisen keinoja osana lapsen tai nuoren tukemista sekä verkkopohjaisten tukimuotojen tuomia mahdollisuuksia perheenjäsenensä menettäneen lapsen tai nuoren tukemisessa.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä menetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Opinnäytetyön aineistohaku toteutettiin ennen hakua asetettujen sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella kansainvälisistä CINAHL- ja Medline -tietokannoista sekä suomalaisesta Medic-tietokannasta. Tietokannoista tehtyjä hakuja täydennettiin lisäksi manuaalisella haulla. Hakujen pohjalta tämän opinnäytetyön aineistoksi valittiin kahdeksan vertaisarvioitua tutkimusta. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Työn tulokset osoittavat, että lapsen ja nuoren aktiivinen tukeminen perheenjäsenen kuollessa on merkityksellistä ja vähentää lapsen suru- ja masennusoireita vielä useita vuosia tukitoimien päättymisen jälkeen. Opinnäytetyön tuloksissa korostui erityisesti ammattilaisten toimesta järjestettyjen tukiryhmien merkitys lapsen ja nuoren tukemisessa. Tukiryhmien yksi tärkeäksi koettu ominaisuus oli niiden kautta saatava vertaistuki. Muiden tukitoimien osalta tuloksissa korostui aktiviteettien ja konkreettisen tekemisen tuoma hyöty surun käsittelyyn ja surussa selviytymiseen. Lisäksi erilaisten selviytymiskeinojen, kuten tunnetaitojen, tukeminen ja harjoittelu oli tärkeää. Toisaalta tuloksista kävi ilmi myös vanhemman oman henkilökohtaisen surun käsittelytapojen ja tunteiden keskeinen rooli lapsen ja nuoren tukemisessa.
Jatkossa tulisi tutkia lisää vanhemman tukemisen keinoja osana lapsen tai nuoren tukemista sekä verkkopohjaisten tukimuotojen tuomia mahdollisuuksia perheenjäsenensä menettäneen lapsen tai nuoren tukemisessa.