Ikäihmisten tietämys lähisuhdeväkivallasta ja heidän huomioimisensa avun tarvitsijoina
Prättälä, Linda (2021)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104205216
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104205216
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ikäihmisten tietämystä ja ajatuksia lähisuhdeväkivallasta sekä sitä, kuinka ikäihmiset huomioidaan lähisuhdeväkivaltapalveluiden tarvitsijoina. Työ tehtiin yhteistyössä Mikkelin Setlementti ry:n kanssa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa työntekijöille ja palveluntuottajille siitä, millaista lähisuhdeväkivaltaa ikäihmiset mahdollisesti kokevat ja ovatko ikäihmiset tietoisia keinoista hakea apua. Tavoitteena oli myös tehdä lähisuhdeväkivalta ilmiötä tutuksi ikäihmisille.
Tutkimusongelmana oli ”ikäihmisten vähäinen huomioiminen lähisuhdeväkivaltapalveluiden tarvitsijoina” eli ajatus ja oletus siitä, että ikäihmisten huomioiminen on vähäistä lähisuhdeväkivaltaa tarkasteltaessa. Työssä etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Kuinka tuttu asia lähisuhdeväkivalta on ikäihmisille? 2. Saavatko ikäihmiset apua ja tukea? 3. Millaista lähisuhdeväkivaltaa ikäihmiset kokevat? Opinnäytetyö oli pääasiassa kvantitatiivinen tutkimus ja aineisto kerättiin käyttäen strukturoitua kyselylomaketta. Lomakkeen tulosten analysointi tapahtui pääasiassa Webropol-ohjelmaa käyttäen ja tulosten esittämisessä käytettiin suoraa jakaumaa sekä ristiintaulukointia.
Enemmistölle vastaajista lähisuhdeväkivalta, sen muodot ja ilmeneminen, olivat tuttu asia. Tulosten perusteella ikäihmisiltä ei systemaattisesti kartoiteta mahdollisia väkivaltakokemuksia, vaikka kyselyllä löytyi ikäihmisiä, jotka olivat joutuneet lähisuhdeväkivallan uhriksi. Eniten oli koettu henkistä väkivaltaa. Lisäksi oli koettu mm. taloudellista väkivaltaa, sekä hoidon ja avun laiminlyöntiä. Tulosten perusteella suurin osa tietäisi, mistä hakea apua, mutta lähisuhdeväkivaltakokemuksiin ei ollut haettu apua, tai haettua apua ei ollut koettu hyödyllisenä. Avun hakemista esti muun muassa häpeä.
Tutkimustulosten perusteella ei voida suoraan sanoa, että ikäihmisiä huomioitaisiin vähemmän lähisuhdeväkivaltaa tarkasteltaessa, vaikka heidän kokemuksiaan ei systemaattisesti kartoitetakaan. Työllä onnistuttiin kuitenkin tuottamaan tietoa ja saamaan näkemystä ikäihmisten huomioimisen tarpeesta, sekä tarpeesta yhä nostaa lähisuhdeväkivaltaa esille myös ikäihmisten keskuudessa. Tulevaisuudessa voisi toteuttaa samantapaisia strukturoituja kyselyitä, useammallakin paikkakunnalla, jotta saataisiin määrällistä tietoa ja ymmärrettäisiin tarkemmin ilmiön suuruusluokkaa.
Tutkimusongelmana oli ”ikäihmisten vähäinen huomioiminen lähisuhdeväkivaltapalveluiden tarvitsijoina” eli ajatus ja oletus siitä, että ikäihmisten huomioiminen on vähäistä lähisuhdeväkivaltaa tarkasteltaessa. Työssä etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Kuinka tuttu asia lähisuhdeväkivalta on ikäihmisille? 2. Saavatko ikäihmiset apua ja tukea? 3. Millaista lähisuhdeväkivaltaa ikäihmiset kokevat? Opinnäytetyö oli pääasiassa kvantitatiivinen tutkimus ja aineisto kerättiin käyttäen strukturoitua kyselylomaketta. Lomakkeen tulosten analysointi tapahtui pääasiassa Webropol-ohjelmaa käyttäen ja tulosten esittämisessä käytettiin suoraa jakaumaa sekä ristiintaulukointia.
Enemmistölle vastaajista lähisuhdeväkivalta, sen muodot ja ilmeneminen, olivat tuttu asia. Tulosten perusteella ikäihmisiltä ei systemaattisesti kartoiteta mahdollisia väkivaltakokemuksia, vaikka kyselyllä löytyi ikäihmisiä, jotka olivat joutuneet lähisuhdeväkivallan uhriksi. Eniten oli koettu henkistä väkivaltaa. Lisäksi oli koettu mm. taloudellista väkivaltaa, sekä hoidon ja avun laiminlyöntiä. Tulosten perusteella suurin osa tietäisi, mistä hakea apua, mutta lähisuhdeväkivaltakokemuksiin ei ollut haettu apua, tai haettua apua ei ollut koettu hyödyllisenä. Avun hakemista esti muun muassa häpeä.
Tutkimustulosten perusteella ei voida suoraan sanoa, että ikäihmisiä huomioitaisiin vähemmän lähisuhdeväkivaltaa tarkasteltaessa, vaikka heidän kokemuksiaan ei systemaattisesti kartoitetakaan. Työllä onnistuttiin kuitenkin tuottamaan tietoa ja saamaan näkemystä ikäihmisten huomioimisen tarpeesta, sekä tarpeesta yhä nostaa lähisuhdeväkivaltaa esille myös ikäihmisten keskuudessa. Tulevaisuudessa voisi toteuttaa samantapaisia strukturoituja kyselyitä, useammallakin paikkakunnalla, jotta saataisiin määrällistä tietoa ja ymmärrettäisiin tarkemmin ilmiön suuruusluokkaa.