Hoitajien asenteet pakkotoimien käyttöä kohtaan psykiatrisessa sairaanhoidossa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota ajankohtaista tietoa hoitajien asenteista pakkotoimien käyttöä kohtaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa pakkotoimien käytöstä psykiatrisessa sairaanhoidossa, selvittää hoitajien asenteita pakkotoimien käyttöä kohtaan ja tuottaa käytännön työhön lisää tietoa niiden vähentämisen avuksi.

Opinnäytetyö tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin kotimaisesta Medic-tietokannasta sekä kansainvälisistä Cinahl- ja PsycInfo-tietokannoista. Lisäksi tiedonhakua tehtiin manuaalisesti. Opinnäytetyöhön valittu aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimusten tuloksista keskeisenä erottui hoitajien ristiriitaiset tunteet pakkotoimien käyttöä kohtaan. Niiden käyttö herätti hoitajissa negatiivisia tunteita, ja hoitajat tiedostivat myös niiden negatiiviset vaikutukset potilaaseen ja hoitosuhteeseen. Pakkotoimien käyttö kuitenkin nähtiin joissain tilanteissa välttämättömänä. Myös niin potilaiden kuin hoitajien turvallisuuden koettiin olevan vaarassa, jos työtä tehtäisiin täysin ilman pakkotoimia ja turvallisuuden takaaminen koettiin tärkeämmäksi kuin pakkotoimien välttäminen. Pakkotoimia kuvailtiin ”pakollisena pahana”, johon joudutaan turvautumaan viimeisenä vaihtoehtona, kun de-eskalaatiomenetelmät eivät ole riittäviä. Osaston kulttuuri sekä kollegoiden ja esimiesten tuki nähtiin välttämättöminä tekijöinä pakkotoimien vähentämisen tueksi.

Tutkimuksissa tuli esille hoitajien ajatuksia siitä, että jälkikäteen ajateltuna jotkin eskaloituneet tilanteet olisivat voineet olla ehkäistävissä erilaisilla de-eskalaatiomenetelmillä. Jatkotutkimusehdotuksena on tutkia tarkemmin pakkotoimien käyttöön eskaloituneita tilanteita. Näin voidaan määritellä, milloin pakkotoimien käyttö todella on viimeinen vaihtoehto, sekä löytää lisää keinoja, joilla tilanteiden eskaloitumista pystytään yhä tehokkaammin ehkäisemään. Myös työntekijöiden välisten suhteiden ja työpaikan kulttuurin vaikutusta pakkotoimien käyttöön on tarpeellista tutkia lisää.

The purpose of this study was to examine nurses’ attitudes towards the use of coercive measures in psychiatric nursing. The aim was to increase knowledge of the use of coercive measures in psychiatric care so that the staff working in psychiatric care would have more means to minimize the use of these measures.

The study was conducted as a narrative literature review and inductive content analysis was used to analyse the selected materials. Both domestic and international databases and manual search were used to search materials for this study.

The results indicated that nurses have negative emotions about the use of coercive measures, and that they are aware of the negative emotions patients feel because of coercion. The negative impact to the therapeutic relationship was also noted. Despite these negative feelings, nurses occasionally consider coercive measures necessary and describe them as a ‘necessary evil’ that sometimes is the only option for handling difficult or dangerous situations.

When reflecting the escalated episodes nurses sometimes felt they could have prevented those by using different strategies. Thus, more research is needed about the situations that lead to the use of coercion. Also, there is a need for further research on how the relationships between staff members and culture of a workplace may affect the use of coercive measures.