Hoitajien asenteet pakkotoimien käyttöä kohtaan psykiatrisessa sairaanhoidossa
Heino, Amanda (2021)
Heino, Amanda
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104255708
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104255708
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota ajankohtaista tietoa hoitajien asenteista pakkotoimien käyttöä kohtaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa pakkotoimien käytöstä psykiatrisessa sairaanhoidossa, selvittää hoitajien asenteita pakkotoimien käyttöä kohtaan ja tuottaa käytännön työhön lisää tietoa niiden vähentämisen avuksi.
Opinnäytetyö tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin kotimaisesta Medic-tietokannasta sekä kansainvälisistä Cinahl- ja PsycInfo-tietokannoista. Lisäksi tiedonhakua tehtiin manuaalisesti. Opinnäytetyöhön valittu aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimusten tuloksista keskeisenä erottui hoitajien ristiriitaiset tunteet pakkotoimien käyttöä kohtaan. Niiden käyttö herätti hoitajissa negatiivisia tunteita, ja hoitajat tiedostivat myös niiden negatiiviset vaikutukset potilaaseen ja hoitosuhteeseen. Pakkotoimien käyttö kuitenkin nähtiin joissain tilanteissa välttämättömänä. Myös niin potilaiden kuin hoitajien turvallisuuden koettiin olevan vaarassa, jos työtä tehtäisiin täysin ilman pakkotoimia ja turvallisuuden takaaminen koettiin tärkeämmäksi kuin pakkotoimien välttäminen. Pakkotoimia kuvailtiin ”pakollisena pahana”, johon joudutaan turvautumaan viimeisenä vaihtoehtona, kun de-eskalaatiomenetelmät eivät ole riittäviä. Osaston kulttuuri sekä kollegoiden ja esimiesten tuki nähtiin välttämättöminä tekijöinä pakkotoimien vähentämisen tueksi.
Tutkimuksissa tuli esille hoitajien ajatuksia siitä, että jälkikäteen ajateltuna jotkin eskaloituneet tilanteet olisivat voineet olla ehkäistävissä erilaisilla de-eskalaatiomenetelmillä. Jatkotutkimusehdotuksena on tutkia tarkemmin pakkotoimien käyttöön eskaloituneita tilanteita. Näin voidaan määritellä, milloin pakkotoimien käyttö todella on viimeinen vaihtoehto, sekä löytää lisää keinoja, joilla tilanteiden eskaloitumista pystytään yhä tehokkaammin ehkäisemään. Myös työntekijöiden välisten suhteiden ja työpaikan kulttuurin vaikutusta pakkotoimien käyttöön on tarpeellista tutkia lisää.
Opinnäytetyö tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin kotimaisesta Medic-tietokannasta sekä kansainvälisistä Cinahl- ja PsycInfo-tietokannoista. Lisäksi tiedonhakua tehtiin manuaalisesti. Opinnäytetyöhön valittu aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimusten tuloksista keskeisenä erottui hoitajien ristiriitaiset tunteet pakkotoimien käyttöä kohtaan. Niiden käyttö herätti hoitajissa negatiivisia tunteita, ja hoitajat tiedostivat myös niiden negatiiviset vaikutukset potilaaseen ja hoitosuhteeseen. Pakkotoimien käyttö kuitenkin nähtiin joissain tilanteissa välttämättömänä. Myös niin potilaiden kuin hoitajien turvallisuuden koettiin olevan vaarassa, jos työtä tehtäisiin täysin ilman pakkotoimia ja turvallisuuden takaaminen koettiin tärkeämmäksi kuin pakkotoimien välttäminen. Pakkotoimia kuvailtiin ”pakollisena pahana”, johon joudutaan turvautumaan viimeisenä vaihtoehtona, kun de-eskalaatiomenetelmät eivät ole riittäviä. Osaston kulttuuri sekä kollegoiden ja esimiesten tuki nähtiin välttämättöminä tekijöinä pakkotoimien vähentämisen tueksi.
Tutkimuksissa tuli esille hoitajien ajatuksia siitä, että jälkikäteen ajateltuna jotkin eskaloituneet tilanteet olisivat voineet olla ehkäistävissä erilaisilla de-eskalaatiomenetelmillä. Jatkotutkimusehdotuksena on tutkia tarkemmin pakkotoimien käyttöön eskaloituneita tilanteita. Näin voidaan määritellä, milloin pakkotoimien käyttö todella on viimeinen vaihtoehto, sekä löytää lisää keinoja, joilla tilanteiden eskaloitumista pystytään yhä tehokkaammin ehkäisemään. Myös työntekijöiden välisten suhteiden ja työpaikan kulttuurin vaikutusta pakkotoimien käyttöön on tarpeellista tutkia lisää.