Opintososiaalisten etuuksien merkitys opiskelijoiden kokemana
Pirinen, Sirpa (2012)
Pirinen, Sirpa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112115907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112115907
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kehittämishankkeeni tarkoituksena oli selvittää, millaisen merkityksen opiskelijat antavat opintoetuuksille ja millainen vaikutus etuuksilla on nykypäivänä opiskelijoiden elämään opintojen etenemisen ja opintojen rahoittamisen kannalta. Tarkoituksena oli myös tuoda esille, miten opiskelijat olivat kokeneet opintososiaalisten etuuksien hakemisprosessin ja millaisia kehittämisehdotuksia heillä oli liittyen opintoetuuksista tiedottamiseen, hakemiseen ja lainsäädäntöön. Halusin saada myös oppilaitoksen äänen kuuluviin ja tuoda esille opinto-ohjaajan kokemuksia siitä, miten opintoa tukevien opintososiaalisten etuuksien hakemis-prosessi, etuuksien saaminen ja opiskelijoiden työssäkäynti vaikuttavat oppilaitoksen arkeen ja opintojen etenemiseen.
Kehittämishankkeen tulosten mukaan sekä opiskelijat (N=13), että opinto-ohjaaja arvioivat opintososiaalisista etuuksista olevan tarjolla paljon tietoa Kelan nettisivujen kautta. Itselle tärkeän tiedon löytäminen koettiin kuitenkin hyvin haasteelliseksi. Opintoetuuksiin liittyvät asiat eivät ole tunnetasolla merkityksettömiä, mutta kehittämishankkeen antaman kokonaiskuvan mukaan työssäkäynti oli opiskelijoille merkityksellisempää, kuin opintososiaalisten etuuksien saaminen. Opiskelijat pitivät työssäkäyntiä normaaliin opiskelijan elämään kuuluvana asiana, joka innostaa ja antaa vaihtelua arkeen, vaikka tekee välillä arjesta raskasta. Opintotukilakiin opiskelijat toivoivat pikaisia uudistuksia, ennen kaikkea 16 – 20 -vuotiaiden osalle. Tiedotuksen suhteen Kelan odotettiin olevan paljon nykyistä näkyvämpi ja aktiivisempi toimija. Oppilaitosten ja Kelan näkyvämpää yhteistyötä kaivattiin tiedottamisessa varsinkin opiskelujen alkuvaiheessa. Kelan asiantuntijan odotettiin jalkautuvan oppilaitoksiin jakamaan tietoa. Oppilaitoksen edunkin katsottiin olevan se, että opintojen alussa opinto-ohjaaja voisi keskittyä ohjaamaan opintojen alkua, ja Kela hoitaisi opintososiaalisten etuuksien liittyvät asiat.
Kehittämishankkeen tulosten valossa on merkittävää se, että nuoret opiskelijat kaipasivat ihmistä ja vuorovaikutteista palvelua, ei pelkkää sähköistä palvelua.
Kehittämishankkeeni tarkoituksena oli selvittää, millaisen merkityksen opiskelijat antavat opintoetuuksille ja millainen vaikutus etuuksilla on nykypäivänä opiskelijoiden elämään opintojen etenemisen ja opintojen rahoittamisen kannalta. Tarkoituksena oli myös tuoda esille, miten opiskelijat olivat kokeneet opintososiaalisten etuuksien hakemisprosessin ja millaisia kehittämisehdotuksia heillä oli liittyen opintoetuuksista tiedottamiseen, hakemiseen ja lainsäädäntöön. Halusin saada myös oppilaitoksen äänen kuuluviin ja tuoda esille opinto-ohjaajan kokemuksia siitä, miten opintoa tukevien opintososiaalisten etuuksien hakemis-prosessi, etuuksien saaminen ja opiskelijoiden työssäkäynti vaikuttavat oppilaitoksen arkeen ja opintojen etenemiseen.
Kehittämishankkeen tulosten mukaan sekä opiskelijat (N=13), että opinto-ohjaaja arvioivat opintososiaalisista etuuksista olevan tarjolla paljon tietoa Kelan nettisivujen kautta. Itselle tärkeän tiedon löytäminen koettiin kuitenkin hyvin haasteelliseksi. Opintoetuuksiin liittyvät asiat eivät ole tunnetasolla merkityksettömiä, mutta kehittämishankkeen antaman kokonaiskuvan mukaan työssäkäynti oli opiskelijoille merkityksellisempää, kuin opintososiaalisten etuuksien saaminen. Opiskelijat pitivät työssäkäyntiä normaaliin opiskelijan elämään kuuluvana asiana, joka innostaa ja antaa vaihtelua arkeen, vaikka tekee välillä arjesta raskasta. Opintotukilakiin opiskelijat toivoivat pikaisia uudistuksia, ennen kaikkea 16 – 20 -vuotiaiden osalle. Tiedotuksen suhteen Kelan odotettiin olevan paljon nykyistä näkyvämpi ja aktiivisempi toimija. Oppilaitosten ja Kelan näkyvämpää yhteistyötä kaivattiin tiedottamisessa varsinkin opiskelujen alkuvaiheessa. Kelan asiantuntijan odotettiin jalkautuvan oppilaitoksiin jakamaan tietoa. Oppilaitoksen edunkin katsottiin olevan se, että opintojen alussa opinto-ohjaaja voisi keskittyä ohjaamaan opintojen alkua, ja Kela hoitaisi opintososiaalisten etuuksien liittyvät asiat.
Kehittämishankkeen tulosten valossa on merkittävää se, että nuoret opiskelijat kaipasivat ihmistä ja vuorovaikutteista palvelua, ei pelkkää sähköistä palvelua.