Tiedonkeruuprosessi ja tutkimusavustajien käyttö lääkärihelikopterissa toteutettavassa kliinisessä laitetutkimuksessa

Abstract

Ensihoidollinen tutkimus on tarpeellista potilaan hoidon, potilasturvallisuuden ja jatkuvan kehityksen kannalta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata tutkimusavustajien prosessi, sen aikana kohdatut ongelmat ja tutkimusavustajien ajankäyttö lääkärihelikopterissa toteutettavassa pilottivaiheen kliinisessä BOPRA-laitetutkimuksessa. Tutkimusavustajat tekivät kesän 2019 aikana yhteensä kuusi FinnHEMS tukikohtakäyntiä, joista 10.7.2019 ja 9.8.2019 käynneillä käytetty aika kellotettiin ja kirjattiin minuutin tarkkuudella Excel-tiedostoon. Tukikohtakäyntien aikana tutkimusavustajat siirsivät tietoa käytetyistä laitteista potilaiden aikaleimojen avulla ja muokkasivat tiedon analysoitavaan muotoon tilastollista analyysiä varten. Opinnäytetyö toteutettiin prospektiivisena seurantatutkimuksena. Tutkimusavustajat tekivät ongelmalähtöisiä päiväkirjamerkintöjä tukikohtakäyntien aikana, joiden pohjalta tehtiin kvalitatiivinen analyysi temaattisen kategorisaation kautta - jossa kohdatut ongelmat jaettiin ryhmiin. Tutkimuksen kvantitatiivinen osa koostui kahden kellotetun tukikohtakäynnin aikana dokumentoiduista minuuteista, joiden pohjalta selvitettiin mihin tutkimusavustajien aika kului. Perehdytys on ollut tärkeänä osana muodostamassa kokonaiskäsitystä tutkimuksesta ja tukee tutkimusavustajien ymmärrystä ja oppimista. Tutkimuksen prosessi on onnistuttu kuvaamaan opinnäytetyössä tutkimusavustajien näkökulmasta soveltuvin osin. Ajankäytöllisen vertailun pohjalta tulokset osoittivat, että suurin osa tutkimusavustajien ajasta kului NIRS (near infrered spectroscopy) tiedon parissa. Temaattisen analyysin osalta kohdatut ongelmat koostuivat tiedon jakautumisesta useaan eri tiedostoon, defibrillaattoritiedon muunnosohjelman hitaudesta, tiedon puuttumista, pilvipalvelun synkro-nointiongelmista, FinnHEMS-tietokannan kirjautumisongelmista ja muista syistä. Opinnäytetyössä arvioitiin tutkimusavustajien perehdytystä. Tutkimusavustajien motivaatio, tausta, valmiudet ja alan ymmärrys mahdollistivat tehokkaan ja ytimekkään perehdytyksen ja valmiudet toimia ensihoidollisessa ympäristössä tutkimuksen parissa häiritsemättä operatiivista toimintaa. Sen pohjalta koettiin sopivaksi käyttää loppuvaiheen ensihoitajaopiskelijoita tutkimusavustajina tämänkaltaisessa tutkimuksessa. Tulosten perusteella todettiin kahden tutkimusavustajan työskentely tehokkaammaksi kuin yhden tutkimusavustajan. Tulokset voivat mahdollistaa tutkimusprosessin tehostamisen, auttaa tutkimusvastaavia huomioimaan ja ennaltaehkäisemään mahdollisia ongelmia sekä tulevaisuudessa tukea samankaltaisten tutkimusten aikataulun arviointia.