Metsien eri hakkuumenetelmien yleisyys Metsäkeskuksen itäisellä palvelualueella

Abstract

Metsälain päivittämisen myötä (2014) myös jatkuvan kasvatuksen menetelmät tulivat mahdollisiksi metsänomistajille. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää metsien eri hakkuumenetelmien yleisyyttä sekä niiden valintaan johtaneita syitä Metsäkeskuksen itäisellä palvelualueella. Tarkoituksena oli selvittää jatkuvaan kasvatukseen tähtäävien hakkuumenetelmien yleistymistä suhteessa perinteisiin jaksollisen kasvatuksen menetelmiin. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millä perusteella metsänomistajat valitsevat metsässään käytettävän hakkuumenetelmän sekä tietävätkö metsänomistajat ja metsänhoitoyhdistyksissä työskentelevät metsäasiantuntijat riittävästi eri menetelmistä. Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin haastattelemalla. Haastattelukysymykset esitettiin Metsäkeskuksen itäisellä palvelualueella toimivien metsänhoitoyhdistysten edustajille.

Haastatteluissa kävi ilmi, että vaikka jatkuvan kasvatuksen menetelmien käyttö on yleistynyt, on niiden käyttö silti edelleen vähäistä. Jatkuvan kasvatuksen menetelmien käyttöön johtavia syitä olivat esimerkiksi maisemavaikutukset ja taloudelliset vaikutukset, kun metsänomistajien näkemyksen mukaan jatkuvan kasvatuksen menetelmät säästävät uudistamis- ja metsänhoitokuluissa. Ilmastonmuutos mietityttää metsänomistajia, mutta se ei kuitenkaan yleensä ole perusteena hakkuumenetelmän valinnalle. Aloite jatkuvan kasvatuksen hakkuumenetelmien valitsemiseksi tulee sekä metsänomistajilta että metsänhoitoyhdistyksissä toimivilta asiantuntijoilta, mutta metsänomistaja tekee lopullisen päätöksen menetelmän käytöstä. Vastaajat kokivat itse tietävänsä sinänsä riittävästi, mutta lisäkoulutus on aina hyödyllistä. Sen sijaan koettiin, että metsänomistajat eivät tiedä riittävästi eri hakkuumenetelmistä. Haastateltavat kaipasivat myös lisää neutraalia tutkimustietoa, joka helpottaisi metsänomistajille annettavaa metsäneuvontaa.

Koska otos oli pieni, ei tuloksia voi pitää kuin suuntaa antavina. Jatkuvaan kasvatukseen liittyvälle koulutukselle on kuitenkin tarvetta. Erityisen hyödylliseksi koettiin maasto-opetus, jonka tarjontaa on hyvä lisätä. Tarvetta on myös neutraalille tutkimustiedolle ja molempia osapuolia kuuntelevalle julkiselle keskustelulle. Vastakkainasettelu ei ole tarpeen, vaan menetelmät toimivat parhaiten yhdessä käytettynä.