Holsteinin perinnölliset geenivirheet
Vuorisola, Maria (2021)
Vuorisola, Maria
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105046969
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105046969
Tiivistelmä
Nautojen perinnölliset sairaudet ovat joko yksittäisten geenien tai alleelijoukkojen, eli haplotyyppien, aiheuttamia. Nykyaikaisten tutkimusmenetelmien avulla holstein-rodulla esiintyviä perinnöllisiä geenivirheitä on löydetty yhteensä 24 kappaletta. Suurin osa geenivirheistä aiheuttaa sairastuneelle eläimelle negatiivisia vaikutuksia terveyteen, hedelmällisyyteen ja tuotokseen. Geenivirheet aiheuttavat muun muassa alkiokuolemia, epämuodostumia ja erilaisia fyysisiä oireita. Genomitestin yhteydessä holsteinilta on nykypäivänä mahdollista saada tulokset seuraavista geenivirheistä: haplotyypit HH1, HH3, HH4, HH6, HH7 sekä BLAD, RP1, maidon betakaseiinityyppi ja nupous.
Opinnäytetyön tilaaja on suomalainen karjanjalostusosuuskunta Faba Osk. Tutkimuksellisessa osiossa selvitettiin seitsemän genomitestin avulla todettavan geenivirheen esiintyvyys suomalaisten holsteinnaaraiden keskuudessa. Suomalaisten holsteinnaaraiden kesken esiintyvyydeltään yleisemmiksi geenivirheiksi osoittautuivat haplotyyppi 3, jonka esiintyvyys on 4,1 % ja haplotyyppi 1, jonka esiintyvyys on 2,4 %. Muiden tutkimukseen sisältyneiden geenivirheiden frekvenssit olivat huomattavasti matalammat ja vaihtelivat välillä 1,43 - 0,04 %. Tutkimuksen perusteella haplotyyppien 1 ja 3 esiintyvyys antaa aihetta niiden tarkkailuun, muiden geenivirheiden osalta tulokset eivät ole huolestuttavia.
Opinnäytetyön tilaaja on suomalainen karjanjalostusosuuskunta Faba Osk. Tutkimuksellisessa osiossa selvitettiin seitsemän genomitestin avulla todettavan geenivirheen esiintyvyys suomalaisten holsteinnaaraiden keskuudessa. Suomalaisten holsteinnaaraiden kesken esiintyvyydeltään yleisemmiksi geenivirheiksi osoittautuivat haplotyyppi 3, jonka esiintyvyys on 4,1 % ja haplotyyppi 1, jonka esiintyvyys on 2,4 %. Muiden tutkimukseen sisältyneiden geenivirheiden frekvenssit olivat huomattavasti matalammat ja vaihtelivat välillä 1,43 - 0,04 %. Tutkimuksen perusteella haplotyyppien 1 ja 3 esiintyvyys antaa aihetta niiden tarkkailuun, muiden geenivirheiden osalta tulokset eivät ole huolestuttavia.