Tasapainopainotteisen harjoitusjakson vaikutus Downin oireyhtymää sairastavien rytmisten voimistelijoiden staattiseen tasapainoon

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, tapahtuuko Downin oireyhtymää sairastavien rytmisten voimistelijoiden staattisessa tasapainossa muutoksia tasapainopainotteisen ryhmämuotoisen harjoittelujakson jälkeen. Kohderyhmä koostui neljästä (N=4) 9-27 –vuotiaasta Downin oireyhtymää sairastavasta rytmisestä voimistelijasta. Ryhmä on Suomen ainoa rytmistä voimistelua harrastava erityisryhmä. Tutkimus on kvantitatiivinen tapaustutkimus, jossa on kvalitatiivisiä piirteitä. Mittausmenetelminä käytettiin Balance master® –laitetta sekä toiminnallista testiä Bruininks-Oseretskyn testistöstä. Balance Master® -laitteesta valittiin kolme staattista tasapainoa mittaavaa testiosiota. Tutkimukseen kuuluivat alkutestaukset, yhdeksän viikon mittainen tasapainoharjoittelujakso sekä lopputestaukset. Harjoitusohjelma suoritettiin kaksi kertaa viikossa. Balance master® -järjestelmällä ja toiminnallisella testillä tehtyjen alku- ja loppumittausten tulosten perusteella kohdehenkilö A:n tulokset paranivat keskimäärin kahdessa ja huononivat kahdessa testiosiossa. Kohdehenkilö B:n tulokset paranivat keskimäärin yhdessä ja huononivat kolmessa testiosiossa. Kohdehenkilö C:n tulokset paranivat keskimäärin kahdessa ja huononivat kahdessa testiosiossa. Kohdehenkilö D:n tulokset paranivat keskimäärin kahdessa ja huononivat kahdessa testiosiossa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tasapainopainoitteisella ryhmämuotoisella harjoittelujaksolla ei ole merkittävää vaikutusta Downin oireyhtymää sairastavien rytmisten voimistelijoiden staattiseen tasapainoon Balance Master® -laitteella ja toiminnallisella testillä mitattuna. Interventiojakson aikana havaittiin kuitenkin kehitystä kaikissa harjoitusohjelman harjoituksissa ja tästä saatiin palautetta myös joukkueen muulta valmennusryhmältä sekä lajituomareilta. Tutkimusta voidaan hyödyntää, kun halutaan tietoa Downin oireyhtymää sairastavien henkilöiden tasapainosta ja siihen vaikuttamisen mahdollisuuksista tasapainoharjoittelulla. Lisäksi tutkimuksen merkitystä lisää se, että Down-henkilöiden staattista tasapainoa on fysioterapian näkökulmasta tutkittu hyvin vähän. Tutkimuksen yhteistyökumppanina toimii Naantalin voimistelijat ry.

The purpose of this study was to examine if static balance of the rhythmic gymnasts with Down syndrome changed after a balance oriented and group-based exercise period. The target group comprised of four (N = 4) rhythmic gymnasts with Down syndrome from 9 to 27-year-old. The target group was the only rhythmic gymnastics special group in Finland.

This study was a quantitative case study with some qualitative features. The data was collected by using the Balance Master® device and one functional test performance from Bruininks-Oseretskyn test battery. Three test sections were selected from the Balance Master® device that measure static balance. This study consisted of the initial testing, the nine-week training period and the final balance testing. The training program was executed twice a week.

The average value of the test subject A’s results improved in two and deteriorated in two test sections measured with the Balance Master® and one functional test performance. The average value of the test subject B’s results improved in one and deteriorated in three, the test subject C’s results improved in two and deteriorated in two and the test subject D’s results improved in two and deteriorated in two test sections.

The results of this study indicated that balance oriented exercise period did not affect significantly the static balance of rhythmic gymnasts with Down syndrome, measured with the Balance Master® or with the functional test performance. However, there was some improvement perceptible during the intervention since the tasks in the balance programme improved as the intervention proceeded. The test subject’s coaches and the judges of their competitions gave similar kind of feedback about the balance improvements of the test subjects.

This study can be useful when one wants information about the static balance of the people with Down syndrome or information about the possibilities to influence balance through practice. In addition, the static balance of the people with Down syndrome has been studied quite a little from the perspective of physiotherapy which increases the importance of this study.