Koronaviruspandemian vaikutus restonomiopiskelijan hyvinvointiin

Abstract

Opiskelijan hyvinvointi on monipuolinen käsite, johon sisältyy lukuisia erilaisia ulottuvuuksia. Hyvinvoinnin kannalta tärkeä tekijä on opiskelijan työkyky, eli opiskelukyky. Vahvalla opiskelukyvyllä voidaan varmistaa opiskelun sujuvuus ja suunniteltu eteneminen. Opiskelukykymallin mukaan se koostuu opiskelijan omista voimavaroista, opiskelutaidoista, opiskeluympäristöstä sekä opetustoiminnasta.

Tämän opinnäytetyön päätavoitteena oli selvittää koronaviruspandemian vaikutuksia restonomiopiskelijoiden opiskelukykyyn ja sitä kautta hyvinvointiin. Opiskelijoilta saatujen tietojen tueksi järjestettiin haastatteluita restonomikampusten opiskelijajärjestöjen edustajien kanssa. Haastatteluiden tarkoituksena oli selventää opiskelijajärjestöjen roolia opiskelijoiden hyvinvoinnin tukijana sekä selvittää haasteita hyvinvoinnin ylläpitämisen saralla. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Suomen restonomiliitto (Sure) ry.

Tutkimuksen toteuttamisessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivinen tutkimus järjestettiin verkkokyselynä, joka suunnattiin suomenkielisille restonomiopiskelijoille. Kyselytutkimukseen saatiin lopulta 435 vastausta. Teemahaastatteluita käytiin yhteensä seitsemän opiskelijajärjestön edustajan kanssa. Haastatellut edustajat kuuluivat kolmeen eri opiskelijajärjestöön.

Kyselyyn vastasi tasaisesti ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita yhteensä yhdeksältä eri restonomikampukselta. Kyselytutkimuksesta voitiin havaita opiskelukykymallin mukaisten ulottuvuuksien suhteen selkeästi heikentyneitä tekijöitä. Tutkimuksen perusteella suurin osa restonomiopiskelijoista kärsii etenkin yhteisöllisyyden puutteesta, omien voimavarojen heikentymisestä sekä opiskelumotivaation puutteesta. Puutteet hyvinvoinnin kannalta kriittisillä alueilla altistavat opiskelijaa pahimmassa tapauksessa vakaville mielenterveysongelmille.

Tutkimustulosten pohjalta luotiin ideoita restonomiopiskelijoiden hyvinvoinnin ylläpitämiselle haastavana aikana sekä myös tulevaisuudessa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää etenkin opiskelijoiden mielenterveyteen ja omiin voimavaroihin, henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen opiskelijoiden ja opettajien välillä sekä elämänhallintataitojen opettamiseen ja ylläpitämiseen. Näiden lisäksi on tärkeää, että oppilaitokset tarjoavat monipuolisia matalan kynnyksen terveyspalveluita ja tuovat esille niiden saatavuuden. Opiskelukyvyn tukemisen tulee olla oppilaitoksissa suunnitelmallista ja jokapäiväistä toimintaa, jonka lisäksi opiskelijalle itselleen tulee tarjota työkalut sen itsenäiseen kehittämiseen. Opiskelukyvyn tukemisella tuetaan ennen kaikkea opiskelijan hyvinvointia, mutta myös valmistellaan opiskelijaa työelämää varten.