Cyber Readiness in Finnish Contract Fire Brigades
Aitta, Antti (2021)
Aitta, Antti
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104205247
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104205247
Tiivistelmä
Sopimuspalokunnilla on merkittävä rooli pelastustoimen järjestämisessä Suomessa.
Harvaan asutulla seudulla sopimuspalokunta on kohteen ensimmäisenä saavuttava
pelastustoimen yksikkö, usein myös ainoa. Taajama-alueella sopimuspalokunnat
muodostavat merkittävän osan kunnallisen pelastustoimen reservistä.
Sopimuspalokuntien historia ulottuu 1800-luvulle ja siten myös viestivälineet,
navigointikeinot sekä yksiköiden hälyttäminen on kehittynyt ja digitalisoitunut vuosien
saatossa merkittävästi. Kunnalliset palo-, ja sittemmin pelastuslaitokset, ovat ottaneet
erilaisia teknologioita käyttöön pitkän ajan kuluessa. Siten käytetyt teknologiat vaihtelevat
suuresti pelastuslaitosten, mutta myös sopimispalokuntien välillä.
Tutkimuksen tarkoituksena on löytää yhteisiä hyökkäysvektoreita, heikkouksia ja
haavoittuvuuksia, joita suomalaisilla sopimuspalokunnilla voi olla. Lisäksi tarkoituksena on
antaa suosituksia näiden haavoittuvuuksien korjaamiseen.
Tutkimusmenetelmäksi valikoitui yhdistelmämenetelmä: tuloksia ei voi varmuudella
yleistää käyttämällä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, ja perusteellista teknistä
tutkimusta ei voi suorittaa vain kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen.
Lopputuloksena tuli todennetuksi, että tietoteknisten järjestelmien ylläpitoresurssit
vaihtelevat suuresti sopimuspalokuntien kesken. Tämä mahdollistaa suuren
hyökkäyspinta-alan hyökkääjälle. Sopimuspalokunnilla on käytössään vähäiset keinot
todentaa tietoturvapoikkeama tai tietomurto. Kuitenkin, koska sopimuspalokuntien
käyttöönottamat teknologiat ja toteutukset eivät ole identtisiä, ei ollut yksittäistä yhteistä
haavoittuvuutta, jolla voitaisiin vaikuttaa kaikkiin sopimuspalokuntiin.
Harvaan asutulla seudulla sopimuspalokunta on kohteen ensimmäisenä saavuttava
pelastustoimen yksikkö, usein myös ainoa. Taajama-alueella sopimuspalokunnat
muodostavat merkittävän osan kunnallisen pelastustoimen reservistä.
Sopimuspalokuntien historia ulottuu 1800-luvulle ja siten myös viestivälineet,
navigointikeinot sekä yksiköiden hälyttäminen on kehittynyt ja digitalisoitunut vuosien
saatossa merkittävästi. Kunnalliset palo-, ja sittemmin pelastuslaitokset, ovat ottaneet
erilaisia teknologioita käyttöön pitkän ajan kuluessa. Siten käytetyt teknologiat vaihtelevat
suuresti pelastuslaitosten, mutta myös sopimispalokuntien välillä.
Tutkimuksen tarkoituksena on löytää yhteisiä hyökkäysvektoreita, heikkouksia ja
haavoittuvuuksia, joita suomalaisilla sopimuspalokunnilla voi olla. Lisäksi tarkoituksena on
antaa suosituksia näiden haavoittuvuuksien korjaamiseen.
Tutkimusmenetelmäksi valikoitui yhdistelmämenetelmä: tuloksia ei voi varmuudella
yleistää käyttämällä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, ja perusteellista teknistä
tutkimusta ei voi suorittaa vain kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen.
Lopputuloksena tuli todennetuksi, että tietoteknisten järjestelmien ylläpitoresurssit
vaihtelevat suuresti sopimuspalokuntien kesken. Tämä mahdollistaa suuren
hyökkäyspinta-alan hyökkääjälle. Sopimuspalokunnilla on käytössään vähäiset keinot
todentaa tietoturvapoikkeama tai tietomurto. Kuitenkin, koska sopimuspalokuntien
käyttöönottamat teknologiat ja toteutukset eivät ole identtisiä, ei ollut yksittäistä yhteistä
haavoittuvuutta, jolla voitaisiin vaikuttaa kaikkiin sopimuspalokuntiin.