OHJAUKSEN JA TUEN MERKITYS POTILAAN KOKEMAAN TURVALLISUUDEN TUNTEESEEN SYDÄMENTAHDISTIMEN ETÄSEURANNASSA : ”Potilas on joka sairaudessa ensikertalainen”
Uusimäki, Maria; Viitala, Riikka (2012)
Uusimäki, Maria
Viitala, Riikka
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112216027
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112216027
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sydämentahdistimen etäseurantapotilaiden kokemuksia annetun ohjauksen ja tuen vaikutuksesta turvallisuuden tunteeseen Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Tavoitteena oli saada aiheesta tietoa, jotta sen avulla voidaan kehittää potilasohjausta sydänpoliklinikalla.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista lähestymistapaa käyttäen. Aineisto kerättiin avoimella kysymyslomakkeella, joka sisälsi kuusi avointa kysymystä. Kyselylomakkeet postitettiin 15 osallistujalle, joista yhdeksän vastasi kyselyyn kahden viikon sisällä. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan vastaajat olivat tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen. Vastaajat kokivat saaneensa ohjausta etäseurantalaitteiden sekä sydämentahdistimen toiminnasta. Ohjauksessa oli käytetty suullista, kirjallista ja havainnollistavaa menetelmää. Ohjaus oli vaikuttanut vastaajien kokemaan turvallisuuden tunteeseen. Turvallisuuden tunnetta lisäsivät erityisesti hoitajien ajantasainen tieto potilaan tilanteesta. Etäseurantalaitteen toiminnan häiriöt ja epävarmuus laitteen toimivuudesta heikensivät joidenkin vastaajien turvallisuuden tunnetta. Kehittämishaasteiksi vastaajat mainitsivat potilaiden tiedottamisen parantamisen, laitteiden toimivuuden varmistamisen ja yhteisöllisyyden, kuten vertaistuen lisäämisen osaksi ohjausta.
Tutkimuksesta saatuja tuloksia voidaan käyttää kehittämään potilaiden ohjausta ja hoitoa. Lisäksi tulosten avulla hoitajat voivat kehittää omia valmiuksiaan potilasohjaukseen. Huomioimalla tutkimukseen vastaajien kehittämisehdotukset, voidaan potilaiden ohjausta ja hoitoa kehittää entistä potilaslähtöisemmäksi.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista lähestymistapaa käyttäen. Aineisto kerättiin avoimella kysymyslomakkeella, joka sisälsi kuusi avointa kysymystä. Kyselylomakkeet postitettiin 15 osallistujalle, joista yhdeksän vastasi kyselyyn kahden viikon sisällä. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan vastaajat olivat tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen. Vastaajat kokivat saaneensa ohjausta etäseurantalaitteiden sekä sydämentahdistimen toiminnasta. Ohjauksessa oli käytetty suullista, kirjallista ja havainnollistavaa menetelmää. Ohjaus oli vaikuttanut vastaajien kokemaan turvallisuuden tunteeseen. Turvallisuuden tunnetta lisäsivät erityisesti hoitajien ajantasainen tieto potilaan tilanteesta. Etäseurantalaitteen toiminnan häiriöt ja epävarmuus laitteen toimivuudesta heikensivät joidenkin vastaajien turvallisuuden tunnetta. Kehittämishaasteiksi vastaajat mainitsivat potilaiden tiedottamisen parantamisen, laitteiden toimivuuden varmistamisen ja yhteisöllisyyden, kuten vertaistuen lisäämisen osaksi ohjausta.
Tutkimuksesta saatuja tuloksia voidaan käyttää kehittämään potilaiden ohjausta ja hoitoa. Lisäksi tulosten avulla hoitajat voivat kehittää omia valmiuksiaan potilasohjaukseen. Huomioimalla tutkimukseen vastaajien kehittämisehdotukset, voidaan potilaiden ohjausta ja hoitoa kehittää entistä potilaslähtöisemmäksi.