Verkon käyttö kuntoutuksessa on tätä päivää

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten paljon ja millä tavoin suomalaiset kuntoutuksen palveluntuottajat käyttivät verkkokuntoutusta osana kuntoutusprosessia. Lisäksi tavoitteena oli selvittää miten merkityksellisenä ja millaisena verkkokuntoutuksen tulevaisuus nähdään palveluntuottajien näkökulmasta.

Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkasteltiin kuntoutusta sosiaalisena prosessina, esteettömyyden näkökulmaa tietoyhteiskunnassa, teknologian asettamia vaatimuksia palveluntuottajille sekä sosiaalisen median käyttöä terveydenhuollossa. Näiden lisäksi tarkasteltiin verkkokuntoutuksen kehittämistä, määrittelyä ja kokemuksia verkkokuntoutuksesta.

Tutkimus oli kokonaistutkimus. Tutkimusjoukon muodostivat Kelan ammatillista kuntoutusta sekä harkinnanvaraisia kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja vuonna 2012 toteuttaneet palveluntuottajat. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen survey-menetelmä. Kysely toteutettiin sähköisellä puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Strukturoitujen kysymysten vastaukset analysoitiin käyttämällä kuvailevia tunnuslukuja ja avoimet kysymykset analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysia ja SWOT-analyysia.

Kyselyyn vastanneista 32 palveluntuottajista noin puolet käytti verkkokuntoutusta. Niistä, jotka eivät käytä verkkokuntoutusta, noin puolet aikoo ottaa verkkokuntoutuksen käyttöön tulevaisuudessa. Palveluntuottajat käyttävät verkkokuntoutusta monipuolisesti, mutta vaihtelua verkkokuntoutuksen käytössä palveluntuottajien välillä esiintyy. Ongelmallisimmaksi osa-alueeksi verkkokuntoutuksen toteutuksessa palveluntuottajat kokivat verkostoyhteistyön toteuttamisen eri yhteistyötahojen kanssa.

Palveluntuottajat näkevät, että verkkokuntoutuksella on merkityksellinen rooli osana kuntoutusprosessia tulevaisuudessa. Verkkokuntoutuksen vahvuuksina nähtiin yhteydenpidon, tiedottamisen ja kuntoutusprosessin seuraamisen helpottuminen. Heikkouksiksi koettiin kuntoutujien atk-taidot sekä eri toimijatahojen odotusten ja käyttömahdollisuuksien yhteensovittaminen. Suurimmaksi uhaksi verkkokuntoutuksen tulevaisuudelle nähtiin tietoturva-asiat. Mahdollisuuksina nähtiin kuntoutuksen aika- ja paikkasidonnaisuuden väheneminen sekä tiedon siirron sujuvoituminen eri toimijatahojen välillä.

The purpose of this study was to clarify how much and how the Finnish rehabilitation service providers used network rehabilitation as a part of the rehabilitation process. In addition aim was to clarify how significant the future of the network rehabilitation is seen from the point of view of service providers.

In the theoretical part of the study the following matters were reviewed: rehabilitation as a social process, accessibility in the information society, what demands the use of the technology sets for service providers and the use of the social media in public health service and in rehabilitation. In addition, the developing, definition and experiences of the network rehabilitation were examined.

The study was a complete enumeration. The service providers which carried out the vocational rehabilitation of Kela and discretionary rehabilitation and adaptation courses in 2012 established the study group. The research method was a quantitative survey-method. The inquiry was carried out with electric semi-structured questionnaire. The answers of structured questions were analyzed by using describing indicators and the open questions were analyzed by using the content analysis and SWOT analysis.

Thirty-two service providers answered the inquiry, half of these used network reha-bilitation. From those service providers which did not use network rehabilitation, 46 % planned to use the network rehabilitation in the future. The service providers used network rehabilitation versatile but variation appeared between the service providers. The service providers regarded co-operation with different operators as the most problematic sector in the realization of the network rehabilitation.

According the service providers, the network rehabilitation will have a significant role as a part of the rehabilitation process in the future. Improvements in the communication, informing and following of the rehabilitation process were seen as strengths of the network rehabilitation. Computer skills by the rehabilitees were seen as a weakness likewise were the expectations and the use possibilities of different actor quarters. Information security matters were seen as a major threat in the future, and as for possibilities, a decrease in the time and place engagement of the rehabilitation and flowing transfer of the information between the different actor quarters were identified.