Audiodramat Caretaker 24/7 – min learning-by-doing process speglad mot dramaformens tradition och moderna branschråd

Abstract

Denna kvalitativa fallstudie analyserar effekterna av att man lär sig skapa audiodrama genom learning-by-doing metoden. Jag har granskat vad och hur jag lärde mig medan jag skrev, ljudplanerade, regisserade och editerade mitt första audiodrama Caretaker 24/7 som var mitt konstnärliga slutarbete för Yrkeshögskolan Novia. Uppbackad av min handledare, litade jag på min intuition under min kreativa process. Jag utförde mina icke-empiriska studier av den, för mig, nya dramaformen först efter mitt eget verks premiär.

För fallstudiens tolkning har jag först beskrivit mina egna erfarenheter med stöd av mitt manus och min arbetsdagbok. Sedan sökte jag distans till min egen upplevelse genom flera yttre källor. Min genomgång av audiodramats historia, från de första direktsända scenföreställningarna till dagens globala podcast-boom, satte mitt audioverk i en kulturkontext. För analysen av vad min process lärde mig, speglade jag den mot röst- och ljudteorier, moderna övningar i att skapa audiodrama samt mot analyser av learning-by-doing metoden.

Min slutanalys visar att learning-by-doing metoden lämpar sig väl för kreativa processer. Metoden hjälpte mig skapa ett eget ljudmässigt mångsidigt audiouttryck samtidigt som jag övade samma slags färdigheter som en professionell handbok lär ut. Rätt baskompetens garanterar en learning-by-doing metods effektivitet. Med undantag av en del tekniskt kunnande, hade jag rätt baskompetens. Jag ser att teknisk eller faktabaserad kunskap stöder en debutants ofta unikt kreativa process, medan innehållsövningar riskerar styra uttrycket för mycket.

Tällä kvalitatiivisella tapaustutkimuksella analysoin audiodraaman oppimista learning-by-doing menetelmän avulla. Olen tarkastellut mitä ja miten itse opin, kun kirjoitin, äänisuunnittelin, ohjasin ja leikkasin ensimmäisen audiodraamani Caretaker 24/7, joka oli taiteellinen lopputyöni Noviaammattikorkeakouluun. Ohjaajani tukemana luotin vaistooni luovassa prosessissani. Tutkin minulle uutta draamamuotoa ei-empiirisesti vasta ensi-iltani jälkeen.

Tapaustutkimukseni tulkintaa varten olen ensin kuvaillut omia kokemuksiani käsikirjoitukseeni ja työpäiväkirjaani tukeutuen. Hain sitten etäisyyttä kokemuksiini useiden ulkoisten lähteiden kautta. Tutkimalla audiodraaman historiaa ensimmäisistä suorista teatteriesityksistä nykyajan globaaliin podcast-boomiin sain audioteokselleni kulttuurikontekstin. Tulkitakseni monipuolisesti oman prosessini opetuksia, peilasin kokemuksiani eri ääniteorioihin, audiodraaman nykyharjoituksiin sekä learningby-doing -menetelmän analyyseihin.

Loppuanalyysini väite on, että learning-by-doing -menetelmä sopii luoviin prosesseihin. Metodin avulla löysin oman, äänellisesti monipuolisen audio-ilmaisuni. Prosessin aikana harjoittelin myös samanlaisia taitoja, joita ammattilaiskäsikirja opettaa. Tehokas learning-by-doing -prosessi vaatii oikeaa perusosaamista. Ainoa perustieto, joka minulta puuttui, oli tekninen. Näen, että puhdas faktatieto tukee ensikertalaisen usein ainutlaatuisella tavalla luovaa prosessia, kun taas järjestelmälliset sisältöharjoitukset saattavat liiaksi ohjata ilmaisua tiettyyn suuntaan.

This qualitative case study analyses the effects of creating an audio drama through the learning-bydoing method. I have examined what and how I learned from writing, sound designing, directing and editing my first audio drama, Caretaker 24/7, which was my graduation work for Novia University of Applied Sciences. Supported by my supervisor, I trusted my intuition during my creative process. I conducted my non-empirical audio drama studies only after my own opening night.

For the case study part, I first described my experiences by referring to my audio drama script and my work diary. I then sought distance to my own experiences through multiple outside sources. My research into the history of audio drama, from the first live broadcastings of stage plays to the current podcast boom, placed my audio drama in a cultural context. To deepen my analysis, I juxtaposed my process with audio drama theories, with professional audio drama exercises and with analyses of the learning-by-doing method.

My final analysis shows that the learning-by-doing method is well-suited for creative processes. The method enabled me to find my own versatile audio expression and to practice similar skills to those exercised in a professional handbook. Right basic skills ensure the effectiveness of a learning-bydoing process. The only type of basic skill I lacked was technical. My analysis suggests that factbased knowledge supports a newcomer’s often uniquely creative process, while systematic content exercises might steer the expression a bit too much.