Mammors upplevelser av graviditetsdiabetes: En kvalitativ intervjustudie
Carlström, Emma (2021)
Carlström, Emma
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118246
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118246
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on saada enemmän tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ajatuksia ja tunteita syntyy, kun saa raskausdiabetesdiagnoosin, millaisia kokemuksia naisilla on saamastaan tiedosta ja tuesta sekä millaisia kokemuksia ja tuntemuksia heillä on raskausdiabeteksen hoidosta.
Tämä on laadullinen tutkimus, jossa puolistrukturoituja haastatteluja käytettiin tiedonkeruu menetelmänä. Yhteensä haastateltiin neljää äitiä, joilla joko oli tai oli ollut raskausdiabetes. Äidit olivat iältään 24 – 39 vuotta, kun he sairastuivat. Haastattelut analysoitiin laadullisen sisältöanalyysin kautta. Teoreettisena lähtökohtana käytettiin Dorothea Oremin teoriaa itsehoidon tasapaino.
Tuloksessa tuli esiin sekä yhtäläisyyksiä että eroja äitien raskausdiabeteksen
tuntemuksista ja kokemuksista. Kaikki äidit reagoivat eri tavalla diagnoosin saamiseen. Suurin osa äideistä koki saavansa hyvin tietoa, mutta he olivat kuitenkin toivoneet saavansa tietoa enemmän. Tiedonsaannissa oli myös tyytymättömyyttä. Suurin osa äideistä koki saavansa hyvää tukea joko hoitohenkilökunnalta, perheeltä tai molemmilta. Raskausdiabeteksen hoitoon suurin osa oli tyytyväisiä ja osa heistä muutti sen pohjalta elintapojaan. Verensokerimittauksiin äidit suhtautuivat neutraalisti, hermostuneesti tai kokivat ne raskaaksi. Johtopäätös on, että jokaisen äidin kokemus on hänen omansa ja että ei ole oikeaa tai väärää vastausta ja sen takia tuloksessa on sekä yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja.
Tämä on laadullinen tutkimus, jossa puolistrukturoituja haastatteluja käytettiin tiedonkeruu menetelmänä. Yhteensä haastateltiin neljää äitiä, joilla joko oli tai oli ollut raskausdiabetes. Äidit olivat iältään 24 – 39 vuotta, kun he sairastuivat. Haastattelut analysoitiin laadullisen sisältöanalyysin kautta. Teoreettisena lähtökohtana käytettiin Dorothea Oremin teoriaa itsehoidon tasapaino.
Tuloksessa tuli esiin sekä yhtäläisyyksiä että eroja äitien raskausdiabeteksen
tuntemuksista ja kokemuksista. Kaikki äidit reagoivat eri tavalla diagnoosin saamiseen. Suurin osa äideistä koki saavansa hyvin tietoa, mutta he olivat kuitenkin toivoneet saavansa tietoa enemmän. Tiedonsaannissa oli myös tyytymättömyyttä. Suurin osa äideistä koki saavansa hyvää tukea joko hoitohenkilökunnalta, perheeltä tai molemmilta. Raskausdiabeteksen hoitoon suurin osa oli tyytyväisiä ja osa heistä muutti sen pohjalta elintapojaan. Verensokerimittauksiin äidit suhtautuivat neutraalisti, hermostuneesti tai kokivat ne raskaaksi. Johtopäätös on, että jokaisen äidin kokemus on hänen omansa ja että ei ole oikeaa tai väärää vastausta ja sen takia tuloksessa on sekä yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja.