Sisäilmaongelmaisten asuinrakennusten kustannustehokas korjaaminen
Sormunen, Timo (2021)
Sormunen, Timo
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118278
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118278
Tiivistelmä
Rakennusten sisäilmaan on alettu kiinnittää lisää huomiota viime vuosikymmenten aikana. Suomessa lainsäädäntö, ohjeistus sekä alan ammattikirjallisuus käsittelee lähes täysin isojen ja yleensä julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin.
Nyt viimevuosikymmeninä on alettu tutkimaan ja korjaamaan tavanomaisia asuinrakennuksia enenevässä määrin. Tyypillisiä korjauskohteita on 1960–90-lukujen rivitalot, joissa on selvästi enemmän riskirakenteita kuin esimerkiksi kerrostaloissa. Näiden rakennusten ongelmien tutkimiseen ja korjaamiseen on sovellettu lähes yhtä raskaita menetelmiä kuin julkisiin rakennuksiin. Tämä on aiheuttanut poikkeuksellisen kalliita korjauksia jopa yksitäisen asunnon kohdalla.
Tavanomaisilla taloyhtiöillä ei ole varaa tutkia sisäilmaongelmia yhtä laajasti ja toteuttaa yhtä laajamittaisia korjauksia kuin julkisella sektorilla. Toinen ongelma on usein korjaushankkeen pituus. Hanke voi kestää kokonaisuudessaan helposti puolesta vuodesta vuoteen, tämä on kohtuuttoman pitkä aika asukkaalle.
Oman ongelmansa on muodostanut se, että suuri osa sisäilmaongelmaisten rakennusten kuntotutkimukseen ja korjaukseen tehdystä ohjeistuksesta ja oppikirjoista käsittelee suuria rakennuksia, joissa on laajoja ja vaikeasti korjattavia ongelmia. Alalla ei ole hyvää ja selkeätä ohjeistusta pienten omakoti- tai rivitalojen korjausmenetelmistä sisäilmaongelmatapauksissa. Valitettavaa on, että korjausratkaisujen selkeätä ohjeistusta erityisesti rakennesuunnittelijalle ei tahdo löytyä mistään.
Emme voi lähteä siitä ajatuksesta, että kaikki sisäilmaongelmaiset rakennukset joko korjataan liian raskaasti tai puretaan ja rakennetaan uudestaan. Kansantalous ei kestä tätä kuormitusta on keksittävä väistämättä muita menetelmiä ongelman ratkaisemiseksi.
Nyt viimevuosikymmeninä on alettu tutkimaan ja korjaamaan tavanomaisia asuinrakennuksia enenevässä määrin. Tyypillisiä korjauskohteita on 1960–90-lukujen rivitalot, joissa on selvästi enemmän riskirakenteita kuin esimerkiksi kerrostaloissa. Näiden rakennusten ongelmien tutkimiseen ja korjaamiseen on sovellettu lähes yhtä raskaita menetelmiä kuin julkisiin rakennuksiin. Tämä on aiheuttanut poikkeuksellisen kalliita korjauksia jopa yksitäisen asunnon kohdalla.
Tavanomaisilla taloyhtiöillä ei ole varaa tutkia sisäilmaongelmia yhtä laajasti ja toteuttaa yhtä laajamittaisia korjauksia kuin julkisella sektorilla. Toinen ongelma on usein korjaushankkeen pituus. Hanke voi kestää kokonaisuudessaan helposti puolesta vuodesta vuoteen, tämä on kohtuuttoman pitkä aika asukkaalle.
Oman ongelmansa on muodostanut se, että suuri osa sisäilmaongelmaisten rakennusten kuntotutkimukseen ja korjaukseen tehdystä ohjeistuksesta ja oppikirjoista käsittelee suuria rakennuksia, joissa on laajoja ja vaikeasti korjattavia ongelmia. Alalla ei ole hyvää ja selkeätä ohjeistusta pienten omakoti- tai rivitalojen korjausmenetelmistä sisäilmaongelmatapauksissa. Valitettavaa on, että korjausratkaisujen selkeätä ohjeistusta erityisesti rakennesuunnittelijalle ei tahdo löytyä mistään.
Emme voi lähteä siitä ajatuksesta, että kaikki sisäilmaongelmaiset rakennukset joko korjataan liian raskaasti tai puretaan ja rakennetaan uudestaan. Kansantalous ei kestä tätä kuormitusta on keksittävä väistämättä muita menetelmiä ongelman ratkaisemiseksi.
