Sisäilmaongelmaisten asuinrakennusten kustannustehokas korjaaminen

Abstract

Rakennusten sisäilmaan on alettu kiinnittää lisää huomiota viime vuosikymmenten aikana. Suomessa lainsäädäntö, ohjeistus sekä alan ammattikirjallisuus käsittelee lähes täysin isojen ja yleensä julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin.

Nyt viimevuosikymmeninä on alettu tutkimaan ja korjaamaan tavanomaisia asuinrakennuksia enenevässä määrin. Tyypillisiä korjauskohteita on 1960–90-lukujen rivitalot, joissa on selvästi enemmän riskirakenteita kuin esimerkiksi kerrostaloissa. Näiden rakennusten ongelmien tutkimiseen ja korjaamiseen on sovellettu lähes yhtä raskaita menetelmiä kuin julkisiin rakennuksiin. Tämä on aiheuttanut poikkeuksellisen kalliita korjauksia jopa yksitäisen asunnon kohdalla.

Tavanomaisilla taloyhtiöillä ei ole varaa tutkia sisäilmaongelmia yhtä laajasti ja toteuttaa yhtä laajamittaisia korjauksia kuin julkisella sektorilla. Toinen ongelma on usein korjaushankkeen pituus. Hanke voi kestää kokonaisuudessaan helposti puolesta vuodesta vuoteen, tämä on kohtuuttoman pitkä aika asukkaalle.

Oman ongelmansa on muodostanut se, että suuri osa sisäilmaongelmaisten rakennusten kuntotutkimukseen ja korjaukseen tehdystä ohjeistuksesta ja oppikirjoista käsittelee suuria rakennuksia, joissa on laajoja ja vaikeasti korjattavia ongelmia. Alalla ei ole hyvää ja selkeätä ohjeistusta pienten omakoti- tai rivitalojen korjausmenetelmistä sisäilmaongelmatapauksissa. Valitettavaa on, että korjausratkaisujen selkeätä ohjeistusta erityisesti rakennesuunnittelijalle ei tahdo löytyä mistään.

Emme voi lähteä siitä ajatuksesta, että kaikki sisäilmaongelmaiset rakennukset joko korjataan liian raskaasti tai puretaan ja rakennetaan uudestaan. Kansantalous ei kestä tätä kuormitusta on keksittävä väistämättä muita menetelmiä ongelman ratkaisemiseksi.

During the last decades growing attention has been paid to buildings’ indoor air quality. In Finland, legislation, guidance and industry’s professional literature focuses almost solely on indoor air problems and their reparation in major, usually public buildings.

There has been an increase in the quantity of reparations and research of indoor air problems in conventional residential buildings. Typically, reparations are made in row houses dating from the 1960’s to the 1990’s. Row houses usually have significantly more risk structures than apartment houses. Such heavy-duty methods of research and repair methods have been applied to these houses as in public buildings. This has resulted in exceptionally costly repairs in a case of repairing a single apartment.

Conventional housing cooperatives do not have equal economic resources to research and repair as heavily as it is customary in public sector. Housing cooperatives solvency does not endure very heavy reparations. Also, the duration of the undertakings often results in problems. The undertaking in whole can last from six months to a year, which is an unreasonably long time for a resident, what comes to habitation discomfort.

One part of the problem is also the literature, which mostly focuses on major buildings that have usually hard to resolve problems in large scale. The industry does not have a distinct guidance for repairing indoor air problems in minor houses and row houses. There is a total lack in guidance directed especially to structural designers.

It is intolerable that the only alternatives for repairing buildings suffering from indoor air problems are either a heavy-duty repair or demolition and a rebuild. The national economy does not bear this amount of dept required for the reparations, so other options must be innovated to solve the issue.