Sadutus tuo mielikuvituksen esiin: Lapsen maailman ja tarinallisuuden ymmärtäminen sadutusmenetelmän avulla

Abstract

Opinnäytetyö on lapsilähtöinen tutkimus, jonka tavoitteena on tutkia lasten mielikuvitusta ja lapsen maailmaa sekä tarinallisuutta sadutusmenetelmän keinoin. Opinnäytetyö tuottaa merkityksellistä tietoa lapsista varhaiskasvatuksen ammattilaisille ja muille aikuisille ja pyrkii lisäämään ymmärrystä lapsen maailmaa kohtaan. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena yhteistyössä Seinäjoen kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa. Aineisto kerättiin toiminnallisesti saduttamalla 3–5-vuotiaita lapsia eräässä päiväkodissa. Satuja kertyi yhteensä 23. Satuja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tarinallisuutta tutkittiin lasten ikävuosien mukaisesti. Saduista poimittiin tarinankerronnan elementtejä ja tarinatyyppejä. Lisäksi sadutustilanteita havainnoitiin ja lapsilta kysyttiin, miltä sadutus heistä tuntui. Tutkimustuloksista käy ilmi, että lapsilla on rikas mielikuvitus. Saduissa tuli esiin sekä todellisia että tarunomaisia henkilöitä ja hahmoja, paikkoja ja tapahtumia. Useissa saduissa oli myös televisiosta ja leikeistä tuttuja hahmoja. Tulokset osoittavat, että lapsen mielikuvituksessa yhdistyy todelliset ja kuvitteelliset asiat. Saduissa näyttäytyi myös lapsen ainutlaatuinen maailma, jossa kaikki on mahdollista. Lasten tarinallisuudessa on nähtävissä eroja erityisesti kolmevuotiaiden ja 4–5-vuotiaiden saduissa. Vanhempien lasten tarinat ovat pidempiä ja strukturoidumpia, ja niissä alkaa näkyä juonellisuutta sekä syy-seuraussuhteita. Lapset käyttävät tarinoissaan myös yleisiä tarinankerronnan elementtejä. Yleisimpiä tarinatyyppejä olivat eläintarinat, seikkailulliset tarinat, sankaritarinat ja draamalliset tarinat. Sadut jakautuivat selkeästi myös todentuntuisiin ja tarunomaisiin tarinatyyppeihin. Sadutus todettiin soveltuvaksi menetelmäksi tutustua lapseen ja kurkistaa lapsen maailmaan. Lapset kokivat sadutuksen pääosin positiivisesti. Sadutus oli lapsille uusi menetelmä, mutta lapset yllättivät ennakkoluulottomuudellaan ja innokkuudellaan. Sadutustilanteissa korostui aidon kohtaamisen ja saduttajan roolin merkitys.