Sosiaalinen media vihan ja vallan välineenä : naiskansanedustajien kokemuksia verkkohäirinnästä

Abstract

Sosiaalinen media on mullistanut tapamme kommunikoida vain hieman yli kymmenessä vuodessa. Kansalaiset ja vaaleilla valitut vallankäyttäjät toimivat sosiaalisen median kanavissa rinta rinnan, ja viestivät toinen toisilleen. Kuitenkin sosiaalisen median käytön yleistyessä ja muuttuessa arkipäiväisemmäksi myös ikävät lieveilmiöt tulevat tavallisemmiksi. Yksi näistä ikävistä lieveilmiöistä on vaaleilla valittujen päättäjien työssään kohtaama häirintä ja uhkailu.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan suomalaisten eduskuntavaaleissa 2019 valittujen naiskansanedustajien kohtaamaa verkkohäirintää. Kokonaisuutena opinnäytetyö pyrkii muodostamaan kuvan naiskansanedustajien kohtaamasta verkkohäirinnästä, heidän ajatuksistaan ja verkkohäirinnän mahdollistavista seikoista. Lisäksi se pyrkii valottamaan verkkohäirintää käsitteenä.

Opinnäytetyön osana syksyllä 2020 toteutettiin naiskansanedustajille suunnattu kyselytutkimus. Kysely lähetettiin kaikille 92 naiskansanedustajalle, joista hieman vajaa puolet vastasi. Kyselyn tulosten mukaan kaikki vastaajat yhtä lukuun ottamatta ovat kohdanneet häirintää sosiaalisessa mediassa, ja puolta vastaajista on uhkailtu. Kyselytutkimuksen tulosten lisäksi teksti pyrkii avaamaan verkkohäirintää sekä sen mahdollistavia tekijöitä ja motiiveja teoriaosan avulla. Lähteinä käytetään sosiaaliseen mediaan, verkkokeskusteluihin, viestinnän lainsäädäntöön, mediaan, tasa-arvoon ja verkkohäirintään liittyvää kirjallisuutta, artikkeleita, tutkimuksia, asiantuntijahaastattelua ja uutisia.

Opinnäytetyö tarjoaa arvokasta tietoa vuonna 2019 valitun eduskunnan naiskansanedustajien sosiaalisessa mediassa kohtaamasta häirinnästä ja heidän ajatuksistaan. Erityisesti vastaajien kirjoittamissa avoimissa vastauksissa nousee esille erilaisia verkkohäirinnän ja -uhkailun muotoja, kuten seksuaalista häirintää, väkivallalla uhkailua ja ulkonäön sekä älyllisen kyvykkyyden kommentointia. Verkossa tapahtuvan viestinnän lisääntymisen myötä on äärettömän tärkeää tunnistaa, että myös viestintä voi olla häirintää. Toivon, että tämä opinnäytetyö löytää tiensä mahdollisimman monen tärkeässä yhteiskunnallisessa asemassa toimivan henkilön käsiin, ja että sen tuloksia pohditaan vakavasti ja ratkaisuja hakien.

Social media has revolutionized the way we communicate in just over a decade. Citizens and elected officials operate side by side on social media channels and communicate with each other. However, as the use of social media becomes more common and ordinary, nasty side effects also become more common. One of these nasty side effects is harassment and intimidation faced by elected policymakers in their work.

This thesis examines online harassment faced by Finnish women MPs elected in the 2019 parliamentary elections. As a whole, the thesis aims to form a picture of online harassment faced by women MPs, their thoughts and the factors that enable the harassment. In addition, it seeks to shed light on online harassment as a concept.

As part of the thesis, a survey of women MPs was conducted in the autumn of 2020. The questionnaire was sent to all 92 women MPs, of whom just under half responded. According to the results of the survey, all but one of the respondents have experienced harassment on social media, and half of the respondents have been threatened. In addition to the results of the survey, the text seeks to explain online harassment and the factors and motives that enable it through a framework. The sources used are literature, articles, research, expert interviews and news related to themes of social media, online discussions, communication legislation, media, equality and online harassment.

The thesis provides valuable information about the harassment faced by female MPs on social media and their thoughts on the subject. In particular, open responses written by respondents highlight various forms of online harassment and intimidation, such as sexual harassment, intimidation of violence, and commenting on appearance and intellectual ability. With the increase in online communication, it is extremely important to recognize that communication can also be harassment. I hope that this thesis will be read by as many people interested in society and politics as possible, and that its results will be seriously considered, and solutions sought.