"Fast di väger 100 kilo så kan di noo vila ha emla-plåster, o vissa säge “nää du får noo picka”" En kvalitativ studie om barncenterad bemötande vid venpunktion av barnpatienter

Abstract

Syftet med denna studie är att få en djupare kunskap och förståelse om hur man som vårdare kan på ett barncentrerat sätt bemöta barnpatienten vid venpunktion. Syftet med studien är även att ta reda på sjukskötares kunskap om, samt attityder mot non-farmakologiska smärtlindringsmetoder vid venpunktion av barnpatienter.

Studien utfördes med semistrukturerade intervjuer som insamlingsmetod och analyserades genom en kvalitativ innehållsanalys. Intervjudeltagarna i studien bestod av fyra sjukskötare som jobbade på en barnavdelning. Alla intervjudeltagare hade långa arbetserfarenheter. Som teoretisk utgångspunkt användes Hildegrad E. Peplaus (1952) teori om interpersonella relationer.

I resultatet framkom att det barncentrerade bemötandet av barnpatienten vid venpunktion grundar sig på adekvat information, omsorgsfull förberedelse, samt beaktande av barnets behov. Resultatet tyder även på att dagens sjukskötare tycks ha kunskap om non-farmakologiska smärtlindringsmetoder som kan användas vid venpunktion av barnpatienter, samt att sjukskötare anser dessa som nödvändiga.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on saada syvempi tietämys sekä ymmärrys siitä, kuinka hoitajana voi kohdata lapsipotilaan lapsikeskeisesti laskimopunktiossa. Opinnäytetyön tarkoituksena on myös ottaa selvää sairaanhoitajien osaamisesta, sekä asenteista non-farmakologisia kivunlievitysmenetelmiä kohtaan lapsipotilaiden laskimopunktiossa.

Opinnäytetyö toteutettiin suorittamalla puolistrukturoituja haastatteluja, jotka analysoitiin kvalitatiivisen aineistoanalyysin kautta. Haastatteluihin osallistui neljä sairaanhoitajaa, jotka työskentelivät lastenosastolla. Jokaisella haastateltavalla oli pitkä työkokemus. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimi Hildegrad E. Peplaun (1952) ihmissuhteiden teoria.

Opinnäytetyön tulos osoittaa, että lapsipotilaan kohtaaminen lapsikeskeisesti laskimopunktiossa, kostuu adekvaattisesta informaatiosta, tunnollisesta valmistelusta, sekä lapsen tarpeiden huomioon ottamisesta. Tulos viittaa myös siihen, että nykypäivän sairaanhoitajilla vaikuttaa olevan tietämystä non-farmakologisista kivunlievitysmenetelmistä, jotka soveltuvat käytettäviksi lapsipotilaiden laskimopunktiossa, sekä siihen että sairaanhoitajat näkevät kyseiset kivunlievitysmenetelmät tarpeellisina.

The purpose of this study is to gain a deeper knowledge and understanding of how one as a nurse can treat the paediatric patient in a child-centric way at vein puncture. The purpose of the study is also to find out nurses' knowledge of, as well as attitudes towards nonpharmacological pain relief methods in vein puncture of paediatric patients.

The study was performed with semi structured interviews as a collection method and analyzed by qualitative content analysis. The informants in the study consisted of four nurses who worked in a children's ward. All the informants had long work experiences. As a theoretical framework Hildegrad E. Peplaus (1952) theory of interpersonal relationships was used.

The result showed that the child-centric treat of paediatric patients in vein puncture is based on adequate information, careful preparation, as well as taking into account the child's needs. The result also suggests that today's nurses appear to have knowledge of non-pharmacological pain relief methods that can be used in vein puncture of paediatric patients, as well as that nurses consider these necessary.