Taiteilijoiden asema yhteiskunnassa - Taiteilijapolitiikka, rahoitus ja arvostus
Raittila, Ulla-Maija (2021)
Raittila, Ulla-Maija
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105199390
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105199390
Tiivistelmä
Opinnäytteessä kartoitettiin kirjallisuuskatsauksen avulla kuvataiteilijoiden asemaa yhteiskunnassa. Tavoitteena oli luoda kokonaiskuva vaikeasti jäsennettävästä tilanteesta. Kuvataitelijat elävät köyhyydessä, ja heidän työmarkkina-asemansa ja sosiaaliturvansa ovat heikkoja ja puutteellisia. Kuvataiteilijan ammattia ei tunnisteta työksi yhteiskunnallisissa rakenteissa, ja toisaalta ala nojaa vahvasti meritoitumiseen. Vain harvat saavat apurahoja, pääsevät näyttelyihin, saavat palkintoja, tulevat noteeratuiksi ja pystyvät harjoittamaan ammattiaan edes sivutoimisesti. Alan tulevaisuutta leimaa elitisoituminen.
Taidealalta puuttuvat sekä laatukriteerit että osaamisen tunnistaminen ja määritteleminen. Koulutus ei ole pystynyt poistamaan taiteilijoiden yhteiskunnallista eriarvoistumista ja syntyvää katkeruutta. Taiteilijan työ ei suoranaisesti ole kannattavaa liiketoimintaa eikä palkkatyötä. Taiteilija aloittaa työskentelyn suurella ajan ja rahan sijoituksella, vaikka hänellä ei ole takeita saada työstään korvausta.
TAIKE, Suomen Taiteilijaseura ja taidejärjestöt ajavat taiteilijoiden etuja ja apuraha-järjestelmän uudistamista. Kuvataiteilijoiden tulisi saada työstään näyttelykorvausta, Kuvastokorvauksia teosten esillä olosta sekä selkeät ohjeet työnsä ja aikansa hinnoittelulle. Apuraha haluttaisiin muuttaa palkaksi, mutta ongelmaksi edelleen jää alalla vallitseva ankara kilpailu, jonka seurauksena kaikki edellä mainitut parannukset koskevat vain pientä ryhmää kuvataiteilijoista. Perustulo helpottaisi taiteilijoiden asemaa laajalti.
Johtopäätöksissä todettiin kompetenssin määrittämisen olevan tärkeää työllistymisen kannalta. Tarvitaan systeemistä ja asennemuutosta sekä rahoitusjärjestelmän muutosta avustuksista työstä saatavaan korvaukseen. Taidekoulutuksella on tilaisuus vaikuttaa kuvataitelijoiden asemaan tulevaisuudessa uudistamalla koulutusta. Kuvataiteilijat tarvitsevat kunnolliset rakenteet ympärilleen. In this thesis the method of literature review was used to survey the societal status of a visual artist. The goal was to establish an overall picture of the financial, economic, societal and social position of visual artists in society. In Finland the majority of visual artists live in poverty, they are underemployed and social security is poor. Their profession is not recognized as work and the field leans strongly on meritocracy. Only few individuals are able to get funding, scholarships, awards and exhibitions in high- quality galleries. Many are unable to do art because they have to get another job to earn a reasonable income. Only those from wealthy background can become professional artists. The future seems elitist.
Visual arts lack quality criteria and recognized competence. Education has not succeeded in eliminating social or economic inequality. This has caused bitterness in the field. Working as a visual artist is not easily recognized as paid work or business. Artists invest a lot of time, money and education into their work without any guarantee of being paid for it.
TAIKE, Finnish Art society and art organizations are working to establish a reform of the rights and funding for independent visual artists. Artists should get proper compensation for exhibitions, showing and doing their work. Scholarships should be replaced by salary, but even that wouldn´t remove the brutal competition and mass poverty. If basic income was introduced, it would help artists the most.
In conclusion, the most important reforms are recognizable competence gained from education, social security improvements, change in attitudes towards exhibition compensations, introducing artist salary instead of scholarships or unemployment benefits and putting an end to voluntary work in the field. Visual artists need proper structures and the same kind of societal support as other professions.
Taidealalta puuttuvat sekä laatukriteerit että osaamisen tunnistaminen ja määritteleminen. Koulutus ei ole pystynyt poistamaan taiteilijoiden yhteiskunnallista eriarvoistumista ja syntyvää katkeruutta. Taiteilijan työ ei suoranaisesti ole kannattavaa liiketoimintaa eikä palkkatyötä. Taiteilija aloittaa työskentelyn suurella ajan ja rahan sijoituksella, vaikka hänellä ei ole takeita saada työstään korvausta.
TAIKE, Suomen Taiteilijaseura ja taidejärjestöt ajavat taiteilijoiden etuja ja apuraha-järjestelmän uudistamista. Kuvataiteilijoiden tulisi saada työstään näyttelykorvausta, Kuvastokorvauksia teosten esillä olosta sekä selkeät ohjeet työnsä ja aikansa hinnoittelulle. Apuraha haluttaisiin muuttaa palkaksi, mutta ongelmaksi edelleen jää alalla vallitseva ankara kilpailu, jonka seurauksena kaikki edellä mainitut parannukset koskevat vain pientä ryhmää kuvataiteilijoista. Perustulo helpottaisi taiteilijoiden asemaa laajalti.
Johtopäätöksissä todettiin kompetenssin määrittämisen olevan tärkeää työllistymisen kannalta. Tarvitaan systeemistä ja asennemuutosta sekä rahoitusjärjestelmän muutosta avustuksista työstä saatavaan korvaukseen. Taidekoulutuksella on tilaisuus vaikuttaa kuvataitelijoiden asemaan tulevaisuudessa uudistamalla koulutusta. Kuvataiteilijat tarvitsevat kunnolliset rakenteet ympärilleen.
Visual arts lack quality criteria and recognized competence. Education has not succeeded in eliminating social or economic inequality. This has caused bitterness in the field. Working as a visual artist is not easily recognized as paid work or business. Artists invest a lot of time, money and education into their work without any guarantee of being paid for it.
TAIKE, Finnish Art society and art organizations are working to establish a reform of the rights and funding for independent visual artists. Artists should get proper compensation for exhibitions, showing and doing their work. Scholarships should be replaced by salary, but even that wouldn´t remove the brutal competition and mass poverty. If basic income was introduced, it would help artists the most.
In conclusion, the most important reforms are recognizable competence gained from education, social security improvements, change in attitudes towards exhibition compensations, introducing artist salary instead of scholarships or unemployment benefits and putting an end to voluntary work in the field. Visual artists need proper structures and the same kind of societal support as other professions.