Palvelusuunnitelmalla selkeyttä arkeen? : Perheiden ajatuksia kehitysvammaisen henkilön palvelusuunnitelmaprosessista

Abstract

Opinnäytetyössä käsitellään palvelusuunnitelman tekemistä kehitysvammaisten henkilöiden vanhempien näkökulmasta Etelä-Pohjanmaalla. Palvelusuunnitelma on kunnan ja asiakkaan välinen lakisääteinen asiakirja, joka laaditaan kehitysvammaiselle henkilölle yksilöllisten palvelukokonaisuuksien hahmottamiseksi. Palvelusuunnitelma tehdään yleensä kehitysvammaisen henkilön siirtymävaiheissa. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Keski-Suomen ja Pohjanmaan maakuntien verkostoitunut vammaistyön kehittämisyksikkö POKEVA – hankkeen kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esille asiakkaan näkökulma palvelusuunnitelman tekemisessä sekä kehittää palvelusuunnitelman tekemistä Etelä-Pohjanmaalla.

Opinnäytetyötä varten tehtiin kymmenen haastattelua. Haastateltavat hankittiin yhteistyössä POKEVA - hankkeen kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Haastattelut tehtiin ja tutkimustulokset avattiin kolmessa teemassa: ennen palvelusuunnitelmapalaveria, palvelusuunnitelmapalaverissa ja palvelusuunnitelmapalaverin jälkeen.

Etelä-Pohjanmaalla palvelusuunnitelmaa ei tehdä prosessinomaisesti eikä kunnan työntekijän ja asiakkaan välille muodostu luottamussuhdetta. Tutkimustuloksista selvisi, että palvelusuunnitelman tekemisen etukäteisvalmisteluun ei panostettu. Haastateltaville ei lähetetty esimerkiksi palvelusuunnitelmalomaketta tai muuta asiaan liittyvää materiaalia. Kehitysvammaisen henkilön läsnäolo palvelusuunnitelman tekemisessä koettiin tärkeäksi.

Johtopäätöksinä voi todeta, että palvelusuunnitelma tulisi tehdä vaiheittain eli prosessinomaisesti ja palvelusuunnitelman merkitystä tulisi korostaa asiakkaille. Vastuuhenkilön määrittäminen sekä vastuunjako palveluiden toteutumisesta tulisi olla selkeämpää mitä tähän mennessä on ollut. Palvelusuunnitelman tekemistä pitäisi yhtenäistää, jotta palvelusuunnitelmarutiinit tulisivat tutuksi asiakkaalle.

The aim of this thesis is to discover the making of an intent of service contract for a handicapped person from their parent’s point of view. The intent of service contract is an individual legal contract drawn up between the person and the municipality. This thesis was made in a co-operation with a development unit for work with the handicapped in the Central Finland and Ostrobothnia POKEVA-project.

There were ten interviews made for this thesis. The interviewees were acquired in a co-operation with POKEVA-project. Qualitative analysis was used as a research method in this thesis. The interviews were made and the research results were opened using three themes: before making the intent of services contract, making the intent of services and after the intent of services was made.

It turned out that there is no good working process for creating the intent of service contract in Southern Ostrobothnia. Therefore the fiduciary relationship between the consumer and the employee of the community was not formed. The presence and the influence of the handicapped person were seen very important when the intent of services contract is made. As a conclusion it can be said that the routines of making the intent of services are unknown to the public. The routines should be standardised.