Hoitajien kokemuksia deliriumin arvioinnista, tunnistamisesta ja hoidosta: Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Delirium tunnetaan toiselta nimeltään sekavuustilana, ja se usein kehittyy nopeasti. Deliriumpotilaita hoidetaan lähes jokaisella sairaalan osastolla. Covid-19 on lisännyt deliriumin esiintyvyyttä. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata hoitajien kokemuksia deliriumin arvioinnista, tunnistamisesta ja hoidosta.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyöhön käytetty aineisto löytyi CINAHL- ja Medic-tietokannoista, ja aineisto on vuosilta 2010–2020. Aineisto koostui 12 tutkimusartikkelista, joista yksi oli kotimainen ja loput kansainvälisiä. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitajien kokemuksista deliriumin arvioinnista, tunnistamisesta ja hoidosta. Opinnäytetyön tuloksista nousi esille kahdeksan eri yläluokkaa, jotka olivat: resurssien vaikutus hoitoon, deliriumin tunnistamisen haasteet, yhteistyö potilaan hyväksi, arviointityökalut arvioinnin tukena, deliriumin arviointi hoitotyössä, tiedon puute hoitotyön haasteena, koulutuksen saaminen deliriumista tärkeää sekä yksilöllinen taito kohdata potilaita. Opinnäytetyön tuloksista nousi esille, että hoitajilla oli puutteita tunnistaa delirium. Hoitajat kokivat tarvitsevansa tietoa ja lisäkoulutusta deliriumin hoitokeinoihin, arviointiin sekä arviointityökalujen käyttöön.

Hoitajien kokemuksia deliriumin arvioinnista, tunnistamisesta ja hoidosta löytyi paljon kansainvälisellä tasolla, mutta kotimaisia tutkimuksia löytyi vain yksi. Aihetta tulisi tutkia lisää, sillä tulosten mukaan hoitajat tarvitsevat lisää tietoa deliriumista ja sen hoidosta. Deliriumin hoidossa tärkeää on nopea tunnistaminen ja hoidon aloitus. Hoidon aloituksen viivästyessä potilaan sairaalajakso yleensä pidentyy, mistä aiheutuu puolestaan lisäkuluja myös yhteiskunnalle. Opinnäytetyöstä saatua tietoa voidaan hyödyntää deliriumpotilaan hoidossa ja deliriumin ehkäisyssä. Tulosten mukaan hoitohenkilökunnalle tulisi tarjota jatkuvaa koulutusta, jotta deliriumin ja riskiryhmäpotilaiden tunnistaminen olisi tehokkaampaa ja hoito laadukkaampaa

Delirium, also known as confused mental state, which occurs suddenly. Patients with delirium are treated in almost every ward in the hospital. Covid-19 has increased the amount of delirium cases. The purpose of this thesis was to describe nurse’s experiences of delirium assessment, identifying and treatment. This thesis was carried out using the methods of descriptive literature review. The data used for thesis was found in the CINAHL- and Medic-databases and the studies are from the years between 2010 and 2020. The material consists of 12 research articles, one of which is domestic and the rest international. The material of the thesis was analyzed by using content analysis. The aim of the thesis was to produce information about the nurses’ experiences of delirium assessment, identification and treatment. Eight different upper classes emerged from the results of the thesis: the impact of resources on treatment, the challenges of identifying delirium, cooperation for the benefit of the patient, assessment tools to support assessment, the evaluation of delirium, the lack of knowledge as a challenge in nursing, the importance of obtaining training from delirium, and the individual ability in facing patients. The results of the thesis revealed that nurses had trouble identifying delirium. Nurses expressed they needed more information and additional training for delirium treatment, assessment and the use of tools used for the assessment. The information revealed by this study can be used in prevention and managing patients with delirium. The study reveals also that nurses need ongoing education about delirium and its risk factors. Early identification and patient treatment are important when managing patients with delirium. When the start of treatment is delayed, patient's hospitalization usually lengthens, which in turn also entails additional costs for society. The information obtained from this thesis can be used in treatment of patients with delirium and in preventing it. According to the results, nursing staff should be provided with continuous training to make the identification of delirium and at-risk patients more efficient and provide higher quality treatment.