Esiintyjyys : Ammattimuusikoiden kokemuksia esiintyjyydestä

Abstract

Esiintyjyyden arkikielinen määritelmä on käsitteen käyttökontekstin mukaan vaihteleva yhdistelmä erilaisia vuorovaikutukseen ja itseilmaisuun liittyviä prosesseja. Esiintyjyyden ajatellaan usein olevan ennemmin sisäsyntyinen tai ihmisen lahjakkuuteen liittyvä muuttumaton ominaisuus, kuin tiedostamisen ja opettelun tuloksena syntynyt osaaminen. Tutkimuksessani jäsensin kirjallisuus- ja haastattelututkimuksen kautta niitä osatekijöitä, joista esiintyjyys rakentuu, ja tutkin, miten esiintyjyys voidaan määritellä. Pohdin myös, millaisten tekijöiden koetaan määrittävän esiintyminen onnistumiseksi tai epäonnistumiseksi.

Tutkimuksessani haastattelin neljää eri-ikäistä ja erilaisista taustoista tulevaa ammattimuusikkoa heidän kokemuksistaan esiintyjyydestä. Metodologisesti tutkimus perustui fenomenologiseen tutkimusotteeseen, joka pyrkii tuomaan esiin yksilön kokemuksen merkityksen. Analysoin haastattelututkimuksessa syntyneen aineiston eläytyvän menetelmän avulla ja vertasin löydettyjä merkityksiä omiin kokemuksiini sekä kirjallisuustutkimuksen tuottamiin jäsentelyihin esiintyjyyden osatekijöistä. Tutkimuksen tulokset on esitetty kaaviossa, joka kuvaa esiintyyden osatekijöitä, eli luonnos siitä, millaisia fyysisiä, psykologisia, sosiaalisia ja tilannekohtaisia tekijöitä oman esiintyjyyden kehittämiseksi voi harjoittaa.

The everyday definition of performance is a combination of different processes related to interaction and self-expression, that vary according to the context in which the concept is used. Performance is often seen as an innate or immutable quality associated with talent, rather than the knowledge that results from awareness and learning.In this research, components on which performance is built are analyzed through literature and interview research. The research results on one proposition on how performance can be defined. The factors which are perceived to determine performance as a success or a failure are also considered.

In this research, four professional musicians of different ages and from different backgrounds were interviewed about their experiences of performing. Methodologically, the research was based on a phenomenological research approach that promotes the significance of an individual experience. Interview material was analyzed using the empathetic method and the found meanings were compared to my own experiences and to the structures produced by the literature research. The results of the study are presented in a diagram that describes the components of performance: The result is a sketch of those physical, psychological, social and situational factors that one should engage to develop one-self as a performer.