Kommunikoinnin ja kivun huomioiminen puhumattoman kehitysvammaisen lapsen tehohoidossa : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia puhumattomien kehitysvammaisten lasten tehohoitoon vaikuttavia erityispiirteitä kohdistuen kommunikointiin ja kipuun. Opinnäytetyön tavoittee-na on koota yhteen jo tutkittua tietoa, jonka avulla voidaan lisätä keinoja puhumattomien kehi-tysvammaisten lapsipotilaiden kommunikointiin ja kivunhoitoon tehohoidossa. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Turun yliopistollinen keskussairaala (TYKS) lasten ja nuorten klinikka.

Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena (n=16). Aineiston haku rajattiin vuosille 2006-2021. Aineistoa haettiin sisäänottokriteereiden mukaisesti viidestä sähköisestä tietokannasta, joita olivat Cinahl complete, JBI, PubMed, Medic ja Terveysportti. Hakuja suori-tettiin myös manuaalisesti. Valitut tutkimukset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimusten mukaan ymmärrettävään kommunikointiin puhumattoman tehohoidettavan kehi-tysvammaisen lapsen kanssa liittyy AAC-menetelmien käyttö, vanhempien osallisuuden koros-taminen sekä lapsen tunteminen. Tutkimusten mukaan sairaanhoitajat toivat esille ajan käytön vähäisyyden kommunikoinnissa. Ongelmaksi havaittiin myös osaamisen puute AAC-menetelmien käytöstä. Tästä syystä riittävä perehdytys koettiin tärkeäksi. Tutkimusten mukaan puhumattoman tehohoidettavan kehitysvammaisen lapsipotilaan laadukkaaseen kivun arviointiin liittyivät kivun itseraportointi AAC-menetelmin ja tietyin kipumittarein, vanhempien osallisuuden korostaminen, kivunarvioimistyökalujen kuten r-FLACC, NCCPC ja COMFORT käyttö, lapsipoti-laan tunteminen, käyttäytymisindikaattoreiden sekä kehon fysiologisten muutosten lukeminen. Laadukkaan kivun arvioinnin suurimpana esteenä puhumattomien kehitysvammaisten kohdalla on huomattu olevan riittämätön perehdytys eri kivun arvioimismenetelmien käyttöön. Kehitys-vammaisten kipureaktiot voivat olla erilaisia ja omaperäisiä, mikä vaikeuttaa niiden lukemista ja arviointia.

Vanhemmat tietävät parhaiten oman lapsensa toimintatavat, eleet ja normaalista poikkeavat muutokset. Jotta voidaan varmistaa puhumattoman kehitysvammaisen lapsen riittävä tehohoito, on vanhempien ja hoitajien välinen yhteistyö pyrittävä luomaan mahdollisimman laadukkaaksi. Puhumattomien kehitysvammaisten lasten tehohoidosta, kivun arvioinnista ja kommunikoinnin tukemisesta on vähän suomalaisia tutkimuksia. Aihetta olisi hyvä tutkia lisää, sillä puhumattomilla kehitysvammaisilla on yhtäläinen oikeus hyvään ja laadukkaaseen hoitoon. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää TYKS lasten ja nuorten klinikan kehitysvammaisten hoidon keinojen lisäämiseen.

The purpose of this thesis was to study special features of intensive care for non-communicating children with developmental disabilities, focusing on communicating and pain. The aim of the thesis is to compile already researched data to increase the means of communication and pain management with non-communicating children with developmental disability in intensive care. The commissioner of the thesis is the TYKS Department of Pediatrics and Adolescent Medicine. The research method of this thesis was narrative literature review (n=16). Data retrieval was limited to 2006-2021. Studies was retrieved from five electronic databases, which were Cinahl Complete, JBI, PubMed, Medic and Terveysportti. Data searches were also performed manually. Selected studies were analyzed using data-driven content analysis. According to the studies, comprehensive communication in intensive care with non-communicating child with developmental disabilities involves use of AAC-methods, parental involvement and familiarity with the child. Nurses highlighted the limited use of time in communication. Lack of expertise in the use of AAC-methods was also identified as a problem. For this reason, adequate education was felt to be important. Studies have shown that quality assessment of pain in non-communicating child with developmental disabilities involves pain self-reporting with AAC-methods and certain pain scales, parental involvement, use of pain assessment tools such as r-FLACC, NCCPC and COMFORT. Inadequate familiarity with the use of various pain assessment methods has been found to be a major barrier to quality pain assessment for non-communicating child with developmental disabilities. The pain reactions of the non-communicating child with developmental disabilities may be different from those of others, which makes them difficult to measure. Parents know best their own child’s behaviors and abnormal changes. Co-operation between parents and nurses must be as good as possible, in order to ensure adequate intensive care for non-communicating child with developmental disability. Only a few Finnish studies have been conducted on the intensive care, pain assessment and communication support for non-communicating children with developmental disabilities. It is important to study the subject further, as non-communicating child with developmental disabilities have an equal right to high-quality care. The results of this thesis can be utilized at the TYKS Department of Pediatrics and Adolescent Medicine.