Eihän me kiviä olla : Omaisen kohtaamisen haasteet sairaanhoitajan näkökulmasta
Niemipelto, Hanna (2012)
Niemipelto, Hanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616601
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616601
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata sairaanhoitajien ja omaisten kohtaamista eräässä terveyskeskussairaalassa sairaanhoitajien näkökulmasta. Tavoitteena oli koota tietoa sairaanhoitajien ja omaisten välisen yhteistyön kehittämiseksi kyseisessä terveyskeskussairaalassa. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta terveyskeskussairaalan sairaanhoitajaa keväällä 2012. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että sairaanhoitajan ja omaisen ensikohtaaminen oli merkityksellistä ja sen vaikutus pitkäkestoista. Sairaanhoitajan hillitty käytös ja avoin asenne auttoivat omaisen kohtaamisessa. Omaisia haluttiin ymmärtää ja tukea. Sairaanhoitajat korostivat omaaloitteisuutta, hyviä käytöstapoja, asennetta ja omaisten sekä tasapuolista että kiireetöntä kohtelua. Yhteistyön parantamiseksi ja työrauhan säilyttämiseksi sairaanhoitajat sopivat yhteydenpidosta yhden kontaktihenkilön kanssa. Sairaanhoitajat omasivat vahvan ammatillisen osaaminen. He hallitsivat tiedot, taidot ja käytänteet. Omahoitajuus koettiin tärkeäksi, mutta sen toteutus käytännön työssä ei ollut onnistunut. Omaisten hoitoon osallistuminen koettiin myönteisesti, kun he olivat hoidossa läsnä tai osallistuivat potilaan kuntoutukseen ja perushoitoon. Omaisten erilaiset käsitykset hoidosta hankaloittivat potilaan hoitoa, kun esimerkiksi kuntouttavan työotteen merkitystä ei ymmärretty. Sairaanhoitajat eivät aina pystyneet vaikuttamaan siihen, miksi suhde omaisiin muuttui hankalaksi. Epäonnistuneet omaisten kohtaamiset herättivät sairaanhoitajissa pelkoa, torjuntaa, epävarmuutta ja riittämättömyyttä. Sairaanhoitajat kohtasivat oman ihmisyytensä ja haavoittuvuutensa.
Opinnäytetyön tulosten pohjalta kehityshaasteiksi terveyskeskussairaalassa nousivat omaisten kohtaamisen laadun parantaminen, omahoitajuuden kehittäminen, kanteluiden ja valitusten käsitteleminen avoimesti ja virheistä oppien, työnohjauksen mahdollistaminen sekä hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Jatkotutkimusaiheina nousivat sairaanhoitajan ja omaisen kohtaamisen tutkiminen omaisen näkökulmasta, sairaanhoitajan vallankäyttö sekä työnohjauksen merkitys sairaanhoitajan työssäjaksamisessa. Myös saattohoitopotilaan omaisen ja sairaanhoitajan kohtaaminen terveyskeskussairaalassa nousi tärkeänä jatkotutkimusaiheena.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että sairaanhoitajan ja omaisen ensikohtaaminen oli merkityksellistä ja sen vaikutus pitkäkestoista. Sairaanhoitajan hillitty käytös ja avoin asenne auttoivat omaisen kohtaamisessa. Omaisia haluttiin ymmärtää ja tukea. Sairaanhoitajat korostivat omaaloitteisuutta, hyviä käytöstapoja, asennetta ja omaisten sekä tasapuolista että kiireetöntä kohtelua. Yhteistyön parantamiseksi ja työrauhan säilyttämiseksi sairaanhoitajat sopivat yhteydenpidosta yhden kontaktihenkilön kanssa. Sairaanhoitajat omasivat vahvan ammatillisen osaaminen. He hallitsivat tiedot, taidot ja käytänteet. Omahoitajuus koettiin tärkeäksi, mutta sen toteutus käytännön työssä ei ollut onnistunut. Omaisten hoitoon osallistuminen koettiin myönteisesti, kun he olivat hoidossa läsnä tai osallistuivat potilaan kuntoutukseen ja perushoitoon. Omaisten erilaiset käsitykset hoidosta hankaloittivat potilaan hoitoa, kun esimerkiksi kuntouttavan työotteen merkitystä ei ymmärretty. Sairaanhoitajat eivät aina pystyneet vaikuttamaan siihen, miksi suhde omaisiin muuttui hankalaksi. Epäonnistuneet omaisten kohtaamiset herättivät sairaanhoitajissa pelkoa, torjuntaa, epävarmuutta ja riittämättömyyttä. Sairaanhoitajat kohtasivat oman ihmisyytensä ja haavoittuvuutensa.
Opinnäytetyön tulosten pohjalta kehityshaasteiksi terveyskeskussairaalassa nousivat omaisten kohtaamisen laadun parantaminen, omahoitajuuden kehittäminen, kanteluiden ja valitusten käsitteleminen avoimesti ja virheistä oppien, työnohjauksen mahdollistaminen sekä hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Jatkotutkimusaiheina nousivat sairaanhoitajan ja omaisen kohtaamisen tutkiminen omaisen näkökulmasta, sairaanhoitajan vallankäyttö sekä työnohjauksen merkitys sairaanhoitajan työssäjaksamisessa. Myös saattohoitopotilaan omaisen ja sairaanhoitajan kohtaaminen terveyskeskussairaalassa nousi tärkeänä jatkotutkimusaiheena.