”Minusta on kurjaa, etteivät potilaat näe kasvojeni eleitä ja ilmeitä, esimerkiksi hymyä” : hoitajien kokemuksia COVID-19 infektiovarotoimista

Abstract

COVID-19-pandemia ravisutti vuonna 2020 koko maailmaa. Pandemian vuoksi myös terveydenhuollon toimintayksiköissä jouduttiin mukautumaan tilanteeseen ja ottamaan käyttöön uusia infektioiden ehkäisyyn tähtääviä varotoimia. Kokemuksia näiden infektiovarotoimien vaikutuksesta sairaanhoitajien työhön sekä sairaanhoitajien kokemuksia niiden sisällöstä ja toteutumisesta on selvitetty toistaiseksi vähän.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, minkälaisia kokemuksia Pirkanmaan alueen päivystys- ja kiirevastaanotoilla työskentelevillä sairaanhoitajilla on COVID-19-pandemian aikana käyttöön otetuista infektiovarotoimista. Opinnäytetyön tavoite on kerryttää tietoa aseptiikan ja infektioiden ehkäisyn opetusta varten sekä toimia inspiraationa mahdolliselle jatkotutkimukselle aiheesta.

Opinnäytetyön aineisto kerättiin Pirkanmaan ympäryskuntien terveyskeskusten päivystys- ja kiirevastaanotoilla työskenteleviltä sairaanhoitajilta avoimia kysymyksiä sisältävällä sähköisellä kyselyllä. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Vastauksista kävi ilmi sairaanhoitajien voimakas negatiivinen kokemus infektiovarotoimien vaikutuksesta heidän tavanomaiseen työhönsä. Tästä huolimatta sairaanhoitajat kokivat infektiovarotoimet pääasiassa sisällöltään tarpeellisiksi ja riittäviksi. Infektiovarotoimien koettiin myös toteutuvan suurimmaksi osaksi hyvin.

Sairaanhoitajat toivat myös esiin kokemuksiaan infektiovarotoimien sisällön puutteellisuudesta ja ongelmakohdista. Sairaanhoitajien kokemukset tuovat esille myös infektiovarotoimien moninaisen vaikutuksen infektioiden ehkäisyn itsensä ulkopuolella. Infektioiden ehkäisyssä tulisikin huomioida myös suunniteltujen varotoimien vaikutukset esimerkiksi hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin ja jaksamiseen sekä huolehtia mahdollisuuksien mukaan näiden vaikutusten lieventämisestä.

The whole world was shaken by the COVID-19 pandemic during the year 2020. Due to the pandemic, healthcare facilities had to adapt to the situation by implementing new infection prevention and control (IPC) practices within their units. The effects of these IPC practices on the regular work of nurses, as well as experiences nurses have had regarding their content and compliance has not yet seen much research.

The purpose of this bachelor’s thesis was to investigate the kind of experiences nurses have with the IPC practices adopted in their departments during the COVID-19 pandemic within Pirkanmaa emergency care units. The aim of this bachelor’s thesis is to create more information to be used in teaching of Aseptics and Infection Prevention, as well as to provide inspiration for possible further studies about the subject.

Data used in this study was collected from nurses working in the emergency departments of the Pirkanmaa region using an electronic survey which consisted of open ended questions. The resulting data was analyzed with content analysis.

The results show a prominently negative experience the nurses have had about the impact of the new IPC practices on their daily work. Despite of this, the nurses described the contents of the new IPC practices primarily as necessary and sufficient. Experiences the nurses have regarding the level of compliance to the new IPC practices was primarily positive. However, the nurses also brought forwards their experiences of inadequacies and problems regarding the contents of the new IPC practices.

Experiences of the nurses shed light upon multi-faceted effects the new IPC practices have outside the actual infection control itself. Hence it would be recommended that these effects would be taken into account when planning and implementing new IPC practices within healthcare sector, especially where they have an impact on the well-being and resilience of the nurses implementing them.