Mitä kuntoutusohjaus on Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä?

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena oli tutkia arviointia, suunnittelua ja yhteistyötä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä työskentelevien kuntoutusohjaajien työssä. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tietoa jota voidaan hyödyntää kuntoutusohjaustoiminnan kehittämiseen ja parantamiseen Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, sekä antaa lisätietoa lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämissuunnitelman laadintaan.Tutkimuksen lähestymistapa oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Tutkimus-aineisto kerättiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntoutusohjaajilta kyselylomakkeella. Vastausprosentti oli 62.5 %. Aineisto analysoitiin Tixel- taulukko - ohjelmalla sekä avoimet kysymykset analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä. Tulokset esitettiin frekvensseinä, prosentteina ja havainnollistettiin taulukoilla. Avoimien kysymysten vastauksissa käytettiin suoria lainauksia. Tutkielman teoreettisessa osuudessa käsiteltiin kuntoutusohjausta, erikoissairaanhoitoa, kuntoutusohjaajan toimenkuvaa sekä yhteistyötä. Kuntoutusohjausta käsiteltiin käytännön työn sisällön ja kuntoutusohjaajan toimenkuvan kautta. Yhteistyöstä tarkasteltiin erilaisia yhteistyötapoja eri yhteistyötahojen välillä. Kuntoutusohjaajat olivat eniten mukana asiakkaan kuntoutumisprosessin seurannassa, he tekivät pääsääntöisesti työtään asiakkaan kanssa, seuraten ja arvioiden asiakkaan kuntoutumisprosessia. Vähiten mukanaoloa oli kuntoutusprosessin kehittämistyössä sekä hoitolinjojen ja-hoitoketjujen kehittämisessä. Välitön asiakastyö näkyi asiakkaan ja kuntoutusohjaajan välisissä vuorovaikutussuhteissa. Yhteistyötä kuntoutusohjaajat tekivät eri viranomaistahojen kanssa vaihtelevasti. Yhteistyöverkosto muodostui asiakkaan tarpeista lähtien. Eniten yhteistyötä tehtiin asiakkaan ja oman organisaation muiden yksiköiden kanssa. Välillinen asiakastyö oli ensisijaisesti asiakkaan kuntoutusprosessin koordinointia ja yhteistyötä muiden tahojen kanssa.Kuntoutusohjaajien kehittämistoiveina oli itse arvioinnin kehittäminen, koulutuksen lisääminen, kuntoutusohjaajan roolin selkeyttäminen ja hallintokuntien rajojen poistaminen. Tarvetta oli myös oman työn tunnetuksi tekemiseen ja yhteistyöpalavereiden järjestämiseen yhteistyötahojen kanssa.

The topic of this bachelors thesis was to study the work performed by rehabilitation counsellors employed in the Health Care District of Southern Ostrobothnia, to produce information to be used in developing and improving rehabilitation counselling in the Health Care District of Southern Ostrobothnia and to provide additional information for drawing up a plan for arranging medical rehabilitation.The approach in the study was both quantitative and qualitative. The research material was gathered by means of a questionnaire from the rehabilitation counsellors working in the Health Care District of Southern Ostrobothnia. The response rate was 62.5 %. The material was analyzed by Tixel table programme, and the open questions were interpreted using the method of qualitative content analysis. The results were displayed in the form of frequencies and percentages and illustrated by means of tables. In the responses to the open questions direct quotations were used.The theoretical part of the thesis dealt with rehabilitation counselling, special health care, the job description of a rehabilitation counsellor and cooperation. Rehabilitation counselling was treated via the contents of practical work and the job description of a rehabilitation counsellor. Different means of cooperation with various cooperation partners were looked at.Rehabilitation counsellors were most actively involved in monitoring a client’s rehabilitation process: they worked primarily with the client, following and assessing his/her rehabilitation process. They were the least involved in improving the rehabilitation process and in developing nursing guidelines and nursing chains. Direct work with clients was seen in the contacts between client and rehabilitation counsellor. Rehabilitation counsellors cooperated with different authorities to a varying degree. The cooperation network was formed based on a client’s needs. Cooperation was most active with a client and with other units of one’s own organization. Indirect client work consisted mainly of coordinating a client’s rehabilitation process and of cooperation with other partners. The rehabilitation counsellors hoped that self-assessment could be developed, education increased and that the role of a rehabilitation counsellor would be clarified and the boundaries of administrations abolished. There was also need for making one’s own work known and for holding cooperation meetings with cooperation partners.