Asiakkaan tunteminen Euroopan unionin ja Suomen rahanpesulainsäädännössä
Hietikko, Emilia (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060113292
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060113292
Tiivistelmä
Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumisessa asiakkaan tunteminen on keskeinen velvoite, jota rahanpesulainsäädännön mukaisten ilmoitusvelvollisten tulee noudattaa sekä asiakassuhdetta perustettaessa että sen aikana. Asiakkaan tuntemista koskeva lainsäädäntö on lisääntynyt viimeisimpien rahanpesudirektiivien myötä ja lähtökohtana lainsäädännössä on riskiperusteinen lähestymistapa. Ilmoitusvelvollisten tulee tuntea ja tunnistaa asiakas koko asiakassuhteen ajan.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada selkeä käsitys voimassa olevasta asiakkaan tuntemista koskevasta EU:n sekä Suomen kansallisen rahanpesulainsäädännön tilasta. Alatavoitteina oli selvittää poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä koskevan tehostetun tuntemisvelvollisuuden toteutus sekä yksinkertaistetun ja tehostetun tuntemisvelvollisuuden erot.
Tutkimus on toteutettu lainopillista metodia hyödyntämällä. Aineistona toimii EU:n sekä Suomen lainsäädäntö, lain esityöt, oikeuskirjallisuus sekä oikeuskäytäntö. Tutkimus rajautuu EU:n rahanpesudirektiivien mukaiseen asiakkaan tuntemiseen ja tutkimuksessa vertaillaan, miten EU-direktiivit on Suomeen harmonisoitu.
Työ etenee johdannon jälkeen rahanpesuun yleisesti sekä rahanpesulainsäädännön historiaan. Tämän jälkeen asiakkaan tuntemista koskevassa luvussa käydään läpi muun muassa asiakkaiden riskitekijöitä. Poliittisesti vaikutusvaltaista henkilöä koskevan pääluvun jälkeen käydään läpi oikeuskäytäntöä ja lopulta päädytään johtopäätöksiin. Tutkimuksen johtopäätöksissä käsitellään asiakkaan tuntemisen toteuttamista sekä poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän mahdollisia tulkintaongelmia.
Oikeustapausanalyysiä koskevassa luvussa käsitellään kahta eri asiakkaan tuntemiseen liittyvää tapausta. Toinen näistä on kotimainen KHO:n tapaus ja toinen taas on EU:n tuomioistuimessa käsiteltävänä ollut ennakkoratkaisupyyntö. Oikeuskäytäntö ei ole yhtenäistä ja oikeuskäytännössä on asiakkaan tuntemisen osalta tulkintaeroja.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada selkeä käsitys voimassa olevasta asiakkaan tuntemista koskevasta EU:n sekä Suomen kansallisen rahanpesulainsäädännön tilasta. Alatavoitteina oli selvittää poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä koskevan tehostetun tuntemisvelvollisuuden toteutus sekä yksinkertaistetun ja tehostetun tuntemisvelvollisuuden erot.
Tutkimus on toteutettu lainopillista metodia hyödyntämällä. Aineistona toimii EU:n sekä Suomen lainsäädäntö, lain esityöt, oikeuskirjallisuus sekä oikeuskäytäntö. Tutkimus rajautuu EU:n rahanpesudirektiivien mukaiseen asiakkaan tuntemiseen ja tutkimuksessa vertaillaan, miten EU-direktiivit on Suomeen harmonisoitu.
Työ etenee johdannon jälkeen rahanpesuun yleisesti sekä rahanpesulainsäädännön historiaan. Tämän jälkeen asiakkaan tuntemista koskevassa luvussa käydään läpi muun muassa asiakkaiden riskitekijöitä. Poliittisesti vaikutusvaltaista henkilöä koskevan pääluvun jälkeen käydään läpi oikeuskäytäntöä ja lopulta päädytään johtopäätöksiin. Tutkimuksen johtopäätöksissä käsitellään asiakkaan tuntemisen toteuttamista sekä poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän mahdollisia tulkintaongelmia.
Oikeustapausanalyysiä koskevassa luvussa käsitellään kahta eri asiakkaan tuntemiseen liittyvää tapausta. Toinen näistä on kotimainen KHO:n tapaus ja toinen taas on EU:n tuomioistuimessa käsiteltävänä ollut ennakkoratkaisupyyntö. Oikeuskäytäntö ei ole yhtenäistä ja oikeuskäytännössä on asiakkaan tuntemisen osalta tulkintaeroja.