Työhyvinvointi rakennusalan yrityksissä
Arvaja, Otto (2021)
Arvaja, Otto
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060313960
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060313960
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin kirjallisuustutkimuksen ja kyselytutkimuksen
avulla Pirkanmaan alueen rakennusalalla työskentelevien työhyvinvointia. Työhyvinvointi voidaan nähdä yksilön kokemuksena työperäisestä hyvinvoinnista. Työhyvinvointia tutkittiin psyykkisestä, sosiaalisesta ja fyysisestä näkökulmasta. Myös koronapandemian vaikutuksia työn tekemiseen selvitettiin. Kyselytutkimuksessa käytetty puolistrukturoitu kyselylomake laadittiin työhyvinvointiin liittyvän kirjallisuustutkimuksen pohjalta. Kyselymittari muodostui positiivisista työhyvinvointiväittämistä, joita vastaajat arvioivat viisi portaisella Likert-asteikolla.
Työhyvinvoinnin kaikilla osa-alueilla, psyykkisellä, sosiaalisella ja fyysisellä, tulokset olivat pääosin positiivisia. Suurin osa oli sitä mieltä, että työ on mielekästä, tärkeää ja että he ovat hyviä työssään. Lähes kaikki kokivat mahdolliseksi kehittyä työssään ja vaikuttaa sen tekemiseen. Toimihenkilöesimiehet kokivat työnsä tarjoavan eniten haastetta. Työ koettiin jokseenkin stressaavaksi erityisesti toimihenkilöiden osalta. Sosiaalisen työhyvinvoinnin osalta suurin osa koki yleisen työilmapiirin ja henkilöiden välisen vuorovaikutuksen hyväksi ja kannustavaksi. Erityisesti toimihenkilöiden mielestä tasavertaisuudessa oli puutteita. Suurin osa vastaajista koki työkykynsä ja fyysisen kuntonsa hyväksi. Ergonomiassa ja työn kuormituksessa oli tyytymättömyyttä työntekijöiden kohdalla. Työntekijöihin verrattuna toimihenkilöt kokivat aikataulut liian tiukoiksi. Työympäristö koettiin turvalliseksi lähes poikkeuksetta. Työhyvinvointia edisti vapaa-ajalla harrastukset ja liikunta ja töissä hyvä ja mukava työilmapiiri. Estäviä tekijöitä olivat pääasiassa riittämätön uni, stressin kokeminen ja työssä koettu kiire. Koronapandemian tuomat ohjeistukset koettiin riittävinä ja niitä noudatettiin hyvin. Sen sijaan koronaan liittyviin toimenpiteisiin oli toimihenkilöiden vaikeampi sopeutua kuin työntekijöiden. Riskiä sairastua koronaan ei pidetty työpaikalla sen suurempana kuin muuallakaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että rakennusalalla työskentelevät voivat työssään pääasiassa hyvin. Kuitenkin erityistä huomiota tulisi kiinnittää työn parempaan organisointiin kiireen ja stressin välttämiseksi. Lisäksi ergonomian parantaminen on tärkeää fyysisen työhyvinvoinnin lisäämiseksi.
avulla Pirkanmaan alueen rakennusalalla työskentelevien työhyvinvointia. Työhyvinvointi voidaan nähdä yksilön kokemuksena työperäisestä hyvinvoinnista. Työhyvinvointia tutkittiin psyykkisestä, sosiaalisesta ja fyysisestä näkökulmasta. Myös koronapandemian vaikutuksia työn tekemiseen selvitettiin. Kyselytutkimuksessa käytetty puolistrukturoitu kyselylomake laadittiin työhyvinvointiin liittyvän kirjallisuustutkimuksen pohjalta. Kyselymittari muodostui positiivisista työhyvinvointiväittämistä, joita vastaajat arvioivat viisi portaisella Likert-asteikolla.
Työhyvinvoinnin kaikilla osa-alueilla, psyykkisellä, sosiaalisella ja fyysisellä, tulokset olivat pääosin positiivisia. Suurin osa oli sitä mieltä, että työ on mielekästä, tärkeää ja että he ovat hyviä työssään. Lähes kaikki kokivat mahdolliseksi kehittyä työssään ja vaikuttaa sen tekemiseen. Toimihenkilöesimiehet kokivat työnsä tarjoavan eniten haastetta. Työ koettiin jokseenkin stressaavaksi erityisesti toimihenkilöiden osalta. Sosiaalisen työhyvinvoinnin osalta suurin osa koki yleisen työilmapiirin ja henkilöiden välisen vuorovaikutuksen hyväksi ja kannustavaksi. Erityisesti toimihenkilöiden mielestä tasavertaisuudessa oli puutteita. Suurin osa vastaajista koki työkykynsä ja fyysisen kuntonsa hyväksi. Ergonomiassa ja työn kuormituksessa oli tyytymättömyyttä työntekijöiden kohdalla. Työntekijöihin verrattuna toimihenkilöt kokivat aikataulut liian tiukoiksi. Työympäristö koettiin turvalliseksi lähes poikkeuksetta. Työhyvinvointia edisti vapaa-ajalla harrastukset ja liikunta ja töissä hyvä ja mukava työilmapiiri. Estäviä tekijöitä olivat pääasiassa riittämätön uni, stressin kokeminen ja työssä koettu kiire. Koronapandemian tuomat ohjeistukset koettiin riittävinä ja niitä noudatettiin hyvin. Sen sijaan koronaan liittyviin toimenpiteisiin oli toimihenkilöiden vaikeampi sopeutua kuin työntekijöiden. Riskiä sairastua koronaan ei pidetty työpaikalla sen suurempana kuin muuallakaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että rakennusalalla työskentelevät voivat työssään pääasiassa hyvin. Kuitenkin erityistä huomiota tulisi kiinnittää työn parempaan organisointiin kiireen ja stressin välttämiseksi. Lisäksi ergonomian parantaminen on tärkeää fyysisen työhyvinvoinnin lisäämiseksi.