Ympärivuotisen kasvipeitteisyyden vaikutus ympäristöön ja viljelyyn

Abstract

Ympäristöasiat ovat nousseet maataloudessa yhä enemmän esille. Peltomaiden talviaikainen kasvipeitteisyys on yksi tapa vähentää maataloudesta koituvia ympäristöhaittoja. Eroosion määrää ja ravinnehuuhtoumia on mahdollista pienentää, kun maa on kasvipeitteinen myös kasvukauden ulkopuolella. Yli 90 % kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta tulee kasvukauden ulkopuolelta, kun maa on paljas, ja alttiimpi vesisateiden sekä sulamisveden aiheuttamalle pintavalunnalle. Etenkin kalteville ja valtaojien varsille sijoittuville lohkoille suositellaan pidempää kasvipeitteistä aikaa. Kasvipeitteisen ajan lisääntyminen lisää myös kasvien kasvuaikaa ja biomassan kerääntymistä, jolloin myös viljelyn hiilensidonta lisääntyy. Ympärivuotisen kasvipeitteisyyden yksi keskeinen lähtökohta on hyvä viljelykierto. Kierto on normaalisti 4-6 vuoden mittainen, ja siihen sisällytetään useita eri kasvilajeja. Viljelykierto vaatii suunnitelmallisuutta, jos halutaan saavuttaa paras mahdollinen hyöty. Viljelykierto auttaa kasvitautien hallinnassa ja maan orgaanisen aineksen lisäämisessä, etenkin kun viljelymenetelmänä käytetään suorakylvöä. Kun halutaan ylläpitää ympärivuotista kasvipeitteisyyttä, niin myös alus- ja kerääjäkasvien merkitys nousee. Haastateltu viljelijä kokee saavansa parhaan hyödyn, kun hän yhdistää suorakylvön ja ympärivuotisen kasvipeitteisyyden. Hyötyjä ovat esimerkiksi maaperän laadun paraneminen, veden läpäisykyvyn paraneminen ja satotasojen tasaisuus vuodesta toiseen. Pellot kestävät myös ääri-ilmiöitä paremmin.