Vakauttaminen lähisuhteissaan väkivaltaa kokeneiden kriisiauttamisessa turvakodissa

Abstract

Turvakodeissa tehtävä kriisi- ja väkivaltatyö nojaa traumaviitekehyksen mukaiseen vakauttamiseen. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää viiden turvakodissa työskentelevän ohjaajan käsityksiä vakauttamisesta: mitä vakauttaminen on heidän työssään sekä millä tavoin asiakkaat hyötyvät työntekijöiden arvion mukaan vakauttamisesta. Opinnäytetyön tavoite oli tuoda näkyväksi turvakodissa tehtävää vakauttamista niin, että tuloksia on mahdollista hyödyntää opiskelijoiden ja uusien työntekijöiden perehdyttämisessä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastattelulla Tampereen Mutkakadun turvakodilla kesällä 2020 ja vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä.

Haastateltavat näkivät vakauttamisen olevan dialogista, asiakasta kunnioittavaa yhteistyötä, joka perustui asiakkaan autonomisen vireystilan säätelyn apuna toimimiseen ja asiakkaan turvallisuudentunteen vahvistamiseen, joiden myötä kaikki muu työskentely mahdollistuu. Vakauttamiseksi nähtiin myös asiakkaan perustarpeista huolehtiminen, psykoedukaation antaminen väkivallasta ja sen vaikutuksista sekä asiakkaan palveluohjaus.

Vakauttamisen ansiosta asiakkaan turvallisuudentunne ja voimavarat vahvistuvat. Haastateltavien vastauksien perusteella vakautuminen vaikuttaisi olevan alullepaneva voima asiakkaan kokonaistilanteen kohentumisessa. Vakautumisen myötä asiakas on rauhallisempi ja toiveikkaampi ja kykenee tarkastelemaan tilannettaan objektiivisemmin ja näkemään ratkaisuja. Väkivallasta selviytyminen ei ole ainoastaan väkivaltaisen ympäristön muuttumista turvalliseksi; se on suuressa määrin mielensisäinen prosessi, joka vaati asiakkaalta voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Kaikkien asiakkaiden kohdalla vakautuminen ei toiminut halutulla tavalla. Turvakodilla vakautuminen ja turvallisuudentunteen vahvistuminen saattaa myös saada asiakkaan kokemaan palaamisen väkivaltaiseen ympäristöön turvalliseksi.

Tutkimuskysymyksiin saatujen vastausten perusteella vakauttaminen on turvakotityön syvintä ydintä. Sitä tehdään asiakkaiden kanssa kaikissa vuorovaikutustilanteissa, ja sen varaan rakentuu muu turvakotityö. Tutkimuksen myötä syntyi mielenkiinto asiakkaan kanssa käytävien omatyöntekijäkeskusteluiden sisältöjä ja menetelmiä kuvaavaan jatkotutkimukseen.

The purpose was to investigate the views of five instructors working at a shelter: what stabilization meant in their work and how clients benefited from the stabilization based on the workers’ assessment. The aim was to make the stabilization work carried out at shelters visible to enable utilizing the results in orienting students and new workers with their tasks. The data were collected by using thematic interviews at the Mutkakatu shelter in summer 2020. The results were analyzed through content analysis.

The interviewees perceived stabilization as dialogical collaboration respectful of the client based on support provided to clients related to autonomic regulation of alertness and strengthening clients’ sense of security to enable all other kinds of work.

Stabilization appeared to be a driving force for improving the client’s overall situation. As a result of stabilization, clients felt calmer and more hopeful and were able to examine their situation more objectively and perceive solutions.

Based on the answers, stabilization lies at the very core of shelter activities. An interest in further study describing the content and methods of discussions between the client and an assigned worker emerged from this study.