Esimiestyön käytänteet vapaaehtoistyön toiminnan johdossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena on esimiestyön käytänteet vapaaehtoistyön toiminnan johdossa. Käytännön esimiestyötä tehdään hyvin erilaisissa organisaatioissa yksityisellä, julkisella ja kolmannella sektorilla. Kolmannella sektorilla yhdistyksissä on nykyään usein sekä palkka- että vapaaehtoistyöntekijöitä. Näin ollen myös yhä useammassa urheiluseurassa on vapaaehtoistyöntekijöiden lisäksi palkattuja työntekijöitä. Seuroissa työskentelevien palkkatyöntekijöiden toimintaympäristössä vallitsee vapaaehtoistyön toimintakulttuuri ja vapaaehtoistyön luonne vaikuttaa työn organisointiin. Esimies-alaissuhde on tällaisissa yhdistyksissä mielenkiintoinen, kun käytännössä esimiehenä toimiva henkilö toimii vapaaehtoispohjalta, mutta alainen on työsuhteessa. Aikaisemmat tutkimukset vapaaehtoisorganisaatioiden johtamisesta koskettavat pääosin vapaaehtoisten johtamista ja palkkatyöntekijöiden johtaminen vapaaehtoisorganisaatioissa on jäänyt vähälle huomiolle.

Tässä työssä keskitytään palkkatyöntekijöiden johtamiseen urheiluseuroissa. Tavoitteena oli saada käsitys esimiestyön tilasta ja löytää työkaluja seuran hallitukselle palkkatyöntekijän johtamisen tueksi. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, ja se toteutettiin haastattelemalla yhteensä neljän seuran palkkatyöntekijöitä sekä hallituksen edustajia. Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä käsitellään johtamista ja esimiestyötä. Koska tutkittava ilmiö esiintyy vapaaehtoistyön toimintakulttuurissa, teoriaosiossa perehdytään myös vapaaehtoistoiminnan johtamiseen.

Tutkimuksen mukaan seuroissa on käytössä yritysmaailman johtamisoppeja. Monet asiat seuroissa näyttäisi toimivan hyvin. Näyttää siltä, että asioita on pohdittu ja niistä on yhdessä keskusteltu. Tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, että seurojen johtamisessa on menty eteenpäin. Esimiestyön suurimmiksi haasteiksi tutkimuksessa nousi roolien epäselvyys, palautteenanto, osaamisen kehittäminen ja työhyvinvointi. Tutkimuksen mukaan hallituksen roolia peräänkuulutettiin erityisesti työntekijän työssä tukemisessa ja työmäärän rajaamisen tukemisessa. Palautetta työntekijät kokivat saavansa liian vähän ja liian yleisellä tasolla. Osa tutkimuksen työntekijöistä koki, että seurassa ei tueta osaamisen kehittämistä eikä kaikille työntekijöille ole tehty koulutussuunnitelmaa tai koulutusbudjettia. Jokaisessa tutkimuksen seurassa työhyvinvoinnin eteen oli tehty erilaisia toimenpiteitä, mutta työntekijät kokivat, että kaikkein kuormittavimpaan asiaan, työmäärän rajaamiseen, ei puututa riittävästi.