Uudistushakkuualojen kulotusten ja säästöpuuryhmien polttojen kustannustehokkuuden vertailu

Abstract

Viime vuosisadan aikana metsäpalot ovat vähentyneet Suomessa merkittävästi, kuten myös hallittu tulen käyttö metsissä. Kulotuksien tavoitteet olivat ennen metsänhoidollisia. Kulotuksilla pyrittiin parantamaan metsän uudistumista. Nykyisin kulotuksilla on lähes aina myös luonnonhoidollinen tavoite. Uudistusalojen kulotuksien lisäksi nykyisin tehdään myös säästöpuuryhmien polttoja. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli vertailla uudistusalojen kulotuksilla ja säästöpuuryhmien poltoilla saatavia tuloksia ja niiden kustannustehokkuutta. Kustannustehokkuudella tarkoitetaan tässä työssä kulotuksella saatavan hiiltyneen puunpinnan määrää pinta-alana suhteutettuna kulotuksen kustannukseen. Tutkimus toteutettiin mittaamalla ja arvioimalla hiiltyneen puun määrä kolmella uudistusalan kulotuksella ja kolmella säästöpuuryhmän polttokohteella. Palaneen puupinnan määrän arviointiin käytettiin tutkimusta varten kehitettyä arviointiasteikkoa.

Uudistushakkuualojen kulotuksilla saadaan tämän tutkimuksen mukaan huomattavasti enemmän palanutta puupintaa kuin säästöpuuryhmien poltoilla kustannustehokkuutta ajatellen. Uudistusalojen kulotuksilla hiiltynyttä puupintaa sai keskimäärin n. 1000 cm2/€, kun säästöpuuryhmän poltolla vastaava luku oli n. 400 cm2/€.

Tutkimuksen tuloksista ei voi kuitenkaan tehdä suuria johtopäätöksiä, koska tutkimuksen toteutuksessa ilmeni ongelmia, joiden vuoksi tulokset eivät ole tarkkoja. Tutkimuksen aineisto jäi liian pienikokoiseksi. Mittaustyössä ongelmaksi osoittautui säästöpuiden kuoren irtoaminen, joka hankaloitti mittaustyötä merkittävällä tavalla johtaen epätarkkoihin tuloksiin. Tämä johti todennäköisesti palaneen rungonosan määrän aliarviointiin. Hiiltyneen puunosan pinta-ala laskettiin lieriön vaipan kaavalla. Säästöpuiden osalta ongelma oli siinä, että tämä kaava ei ota huomioon puun ohenemista johtaen siihen, että hiiltyneen osan pinta-ala on tuloksissa liian suuri. Kantojen osalta ongelma tässä kaavassa on se, että se ei ota huomioon juurenniskoja, jotka erityisesti järeiden kuusien kannoilla muodostivat merkittävän osan palaneesta puupinnasta. Tämä johti palaneen puupinnan aliarviointiin kantojen palaneisuuden laskennassa.

Over the last century the amount of forest fires and controlled burnings has substantially decreased in Finland. The objective of controlled burnings used to be the improvement of regeneration in clear-cut sites. Nowadays controlled burnings have also another goal, increasing diversity. In addition to controlled burning in clear-cut areas, controlled burning of only the retention tree groups in clear-cut sites is an option. The objective of this study was to compare the cost effectiveness of these two types of controlled burning. In this study cost effectiveness refers to the amount of charred wood created in controlled burning compared to average cost of the type of controlled burning that was used. The study was implemented by measuring and estimating the amount of charred wood in six areas where controlled burning had been used, three of which were clear-cut sites and three were retention tree groups in clear-cut sites.

The results of this study propose that the cost effectiveness of controlled burning in clear-cut sites is substantially better than controlled burning of retention tree groups. In controlled burning of clear-cut sites, the amount of charred wood created was approximately 1000 cm2/€. In controlled burning of retention tree groups, the amount of charred wood created was approximately 400 cm2/€.

However, the results of this study cannot be used to draw much conclusions because of problems that occurred during the study. These problems affected the results significantly. One of the issues was the fact that the research material was not comprehensive enough. Other major issue was that the bark of the retention trees had started to fall off in all six areas making accurate measurements impossible.