Ratkaisukeinoja ikääntyneiden yksinäisyyteen: kirjallisuuskatsaus
Luhtanen, Mira (2021)
Luhtanen, Mira
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060815017
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060815017
Tiivistelmä
Väestön ikääntyminen ja ikääntyneiden kokema yksinäisyys ovat olleet ajankohtaisia aiheita viime vuosina. Yksinäisyydellä tiedetään olevan monia vaikutuksia yksilön terveyteen ja hyvinvointiin, joten siihen puuttuminen on tärkeää. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata interventioita tai ratkaisuja, joita on tehty ikääntyneiden yksinäisyyden ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Tavoitteena oli toteuttaa kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja kuvata siitä saadun aineiston avulla näitä toimintatapoja sekä niiden vaikutusta ikääntyneiden yksinäisyyteen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistonhaku toteutettiin käyttämällä kotimaisia ja kansainvälisiä tietokantoja. Analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja sen tukena teemoittelua. Aineistosta muodostettiin kaksi pääteemaa ja viisi alateemaa. Tutkimuksen aineistossa kolmessa tutkimuksessa yksinäisyyttä pyrittiin vähentämään liikunnallisella, kahdessa tietoteknisellä ja kolmessa ikääntymistä, terveyttä ja hyvinvointia käsittelevällä interventiolla. Liikunnalliset interventiot sekä ikääntyneiden psykososiaalisiin tarpeisiin suuntaava interventio osoittautuivat toimiviksi yksinäisyyden vähentämisessä. Sen sijaan kahdella muulla ikääntymistä, terveyttä ja hyvinvointia käsittelevällä interventiolla sekä tietoteknisillä interventiolla ei ollut merkitsevää vaikutusta yksinäisyyteen. Tutkimuksen ensimmäisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että koska yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat toisistaan erillisiä käsitteitä, vaatii yksinäisyyden vähentäminen sosiaalisten kontaktien lisäämisen lisäksi myös henkilön läheisten ihmissuhteiden huomioimista. Toinen johtopäätös on, että liikunnalliset interventiot vaikuttavat erityisen tehokkailta yksinäisyyden vähentämisessä, ja teho saattaa osittain perustua yksinäisyyden, fyysisen aktiivisuuden ja terveyden välisiin yhteyksiin. Kolmas johtopäätös on, että osallistujien yksinäisyyteen ja ikääntymiseen liittyviin haitallisiin asenteisiin vaikuttaminen voi parantaa intervention tehoa yksinäisyyden vähentämisessä.
