Kahdeksan viikon terveysliikuntaintervention vaikutus rintasyöpäpotilaiden liikuntakäyttäytymiseen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kahdeksan viikon liikuntaintervention vaikutusta rintasyöpäpotilaiden liikuntakäyttäytymiseen. Tutkimusryhmä muodostui yhdeksästä vapaaehtoisesta naisesta, joilla kaikilla oli diagnosoitu rintasyöpä vuonna 2010 tai sitä aiemmin, ja heille oli tehty toisen tai molempien rintojen kokopoisto. Kaikki jatkoivat tutkimuksessa koko intervention ajan. Tutkimusryhmälle annettiin liikuntaneuvontaa kerran viikossa kahdeksan viikon ajan syksyllä 2011. Neuvonta piti sisällään lyhyitä liikuntaa ja sen harrastamista käsitteleviä luentoja, joiden aiheina oli muun muassa fyysisen peruskunnon kohottaminen, kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelu, venyttely ja rentoutuminen. Lisäksi neuvontaan kuului tutkimushenkilöiden valitsemien liikuntalajien kokeilu. Keväällä 2012 järjestetyllä kontrollikerralla kartoitettiin tutkimusryhmäläisten liikuntakäyttäytymisen muutoksia. Liikuntakäyttäytyminen pitää sisällään liikunnan intensiteetin, eri harrastusmuodot ja tehon. Näitä selvitettiin UKK-terveysseula kyselyllä tutkimuksen alussa ja lopussa. Kysely sisälsi strukturoituja monivalinta kysymyksiä liikunnan määrästä ja muodoista, kiinnostuksesta liikunnan harrastamiseen sekä koetusta terveydentilasta. VAS-jana muotoisella Liikunta & mielihyvä-mittarilla selvitettiin tutkimusryhmäläisten subjektiivista kokemusta harrastetun liikunnan ja siitä saatavan mielihyvän määrästä intervention kontaktiosuuden alussa, lopussa ja kontrollikerralla. Merkittäviä muutoksia liikuntakäyttäytymisessä ei ryhmätasolla voitu osoittaa, mutta henkilötasolla muutoksia tapahtui sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan. Osalla muutoksia ei tapahtunut. Liikunnan harrastaminen oli monipuolistunut uusien liikuntalajien myötä ja noin puolella tutkimushenkilöistä kokemus liikunnasta saamastaan mielihyvästä oli lisääntynyt. Yhdenkään tutkimushenkilön liikunnan määrä ei ollut laskenut viimeisen kolmen kuukauden aikana ja noin puolella tutkimusryhmästä liikunnan määrä vapaa-aikana oli lisääntynyt.

The purpose of this thesis was to study the effect of an eight week exercise interven-tion on the physical activity behavior of breast cancer patients. The study group con-sisted of nine female volunteers, all of whom had been diagnosed with breast cancer in 2010 or earlier and had undergone total removal of one or both breasts. All partic-ipants continued to the end of the study. The study group was provided with exercise counseling once a week for an eight week period in fall 2011. The counseling included brief lectures on exercise and physical activity, the subjects of which included, among others, improving physical fitness, endurance and strength training, stretching, and relaxation. In addition, the counseling included trying activities chosen by the participants. During a control ses-sion organized in spring 2012, changes in the participants' exercise behavior were charted. Physical activity behavior includes exercise intensity, different forms of exercise, and the effectiveness of exercise. These were studied with a UKK- health screening questionnaire at the beginning and end of the study. The questionnaire included structured multiple choice questions concerning the amount and types of exercise, interest in participating in physical activities and perceived health. A VAS-scale type Exercise & pleasure meter was used to study the participants' subjective experience of physical activity and the amount of pleasure caused by physical activity at the be-ginning and end of the contact portion of the intervention, and during the control ses-sion. Significant changes in exercise habits on a group level could not be shown, but on an individual level there were both positive and negative changes, as well as some par-ticipants with no changes. Physical activity had become more varied due to new ac-tivities and about half of the participants had experienced an increase in pleasure caused by exercise. None of the participants' level of physical activity had decreased during the final three months, and for about half of the study group the amount of exercise during free time had increased.