Ikääntyneiden syövän takia leskeksi jääneiden kokemuksia psykososiaalisen tuen tarpeesta
Rintamäki, Petra; Porre, Emilia (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061015581
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061015581
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä haluttiin saada tietoa ikääntyneiden syövän takia leskeksi jääneiden saadusta psykososiaalisesta tuesta sekä tuen tarpeesta niin puolison sairastamisvaiheessa kuin leskeksi jäädessäänkin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa ikääntyneen syövän takia leskeksi jääneen psykososiaalisen tuen tarpeesta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä hoitotyön kirjallisuuteen ja aikaisempaan tutkittuun tietoon sekä haastatella ikääntyneitä syövän takia leskeksi jääneitä. Opinnäytetyön tehtävänä oli tutkimuskysymysten pohjalta tuoda esille haastateltavien näkökulmia psykososiaalisesta tuesta ja sen tarpeesta. Opinnäytetyö toteutettiin Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen toiminnan kehittämiseksi.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää yli 60-vuotiasta syövän takia leskeksi jäänyttä. Haastattelut toteutettiin henkilökohtaisina haastatteluina, ja ne nauhoitettiin, minkä jälkeen nauhoitetusta aineistoista toteutettiin aineiston analyysi käyttäen induktiivista sisällönanalyysia.
Johtopäätöksenä tästä opinnäytetyöstä voidaan todeta, että psykososiaaliselle tuelle on tarvetta ja siinä on vielä kehitettävää. Hoitohenkilökunnalta toivottaisiin enemmän keskusteluapua sekä tietoa psykososiaalisen tuen eri muodoista ja mahdollisuuksista. Haastatteluissa nousi päällimmäisenä esille se, miten suuri merkitys perheellä sekä muulla lähipiirillä on psykososiaalisessa tuessa. Tämän opinnäytetyön perusteella voidaan myös todeta vertaistuen olevan merkittävä tekijä suruprosessissa. Huomiota tulisi kiinnittää enemmän myös siihen, miten monet ikääntyneet kokevat yksinäisyyttä jäädessään leskeksi.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää yli 60-vuotiasta syövän takia leskeksi jäänyttä. Haastattelut toteutettiin henkilökohtaisina haastatteluina, ja ne nauhoitettiin, minkä jälkeen nauhoitetusta aineistoista toteutettiin aineiston analyysi käyttäen induktiivista sisällönanalyysia.
Johtopäätöksenä tästä opinnäytetyöstä voidaan todeta, että psykososiaaliselle tuelle on tarvetta ja siinä on vielä kehitettävää. Hoitohenkilökunnalta toivottaisiin enemmän keskusteluapua sekä tietoa psykososiaalisen tuen eri muodoista ja mahdollisuuksista. Haastatteluissa nousi päällimmäisenä esille se, miten suuri merkitys perheellä sekä muulla lähipiirillä on psykososiaalisessa tuessa. Tämän opinnäytetyön perusteella voidaan myös todeta vertaistuen olevan merkittävä tekijä suruprosessissa. Huomiota tulisi kiinnittää enemmän myös siihen, miten monet ikääntyneet kokevat yksinäisyyttä jäädessään leskeksi.