Mielenterveysongelmista kärsivä potilas sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia käytäntöjä on mielenterveysongelmista kärsivän potilaan sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa sekä miten ensihoitohenkilökunta suhtautuu tähän potilasryhmään. Opinnäytetyön tehtävät olivat: Mitkä ovat nykykäytännöt mielenterveysongelmista kärsivän potilaan sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa? Mitä mahdollisia haasteita potilaan mielenterveysongelma tuo sairaalan ulkopuoliseen ensihoitoon? Tämän opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kvalitatiivista menetelmää ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaan. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Tampereen Aluepelastuslaitoksen kanssa.

Tuloksista ilmenee, että potilaan mielenterveysongelma tuo haastetta sairaalan ulkopuoliseen ensihoitoon. Samanaikainen päihtymys koettiin haasteellisimmaksi asiaksi hoitaessa mielenterveysongelmista kärsiviä potilaita. Haastateltavat olivat myös sitä mieltä, että riittävä koulutus sekä oikeanlainen työkokemus yhdessä antavat parhaat valmiudet kohdata mielenterveysongelmista kärsiviä potilaita. Mitään yksiselitteistä toimintamallia mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden sairaalan ulkopuoliseen ensihoitoon ei ole, vaan toiminta on tilannekohtaista ja perustuu potilaan senhetkiseen tilaan.

Haastattelujen tulokset ovat samankaltaisia kansainvälisten tutkimustulosten kanssa. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että mielenterveysongelmista kärsivät potilaat ovat haasteellinen potilasryhmä sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Haastatteluista käy ilmi, että valmiuksia kohdata mielenterveysongelmista kärsivä potilas voidaan kehittää koulutuksen avulla, mutta avainasemassa on riittävä työkokemus. Myös kansainväliset tutkimukset tukevat ajatusta koulutuksen tarpeellisuudesta. Aiheesta on tehty maailmanlaajuisestikin vähän tutkimuksia, joten uusien tutkimusten avulla voitaisiin mahdollisesti parantaa henkilökunnan koulutusmahdollisuuksia ja sitä kautta vaikuttaa myönteisesti mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden saamaan hoitoon. Kehittämisehdotuksena voi olla mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden sairaalan ulkopuolisen ensihoidon kehittäminen henkilöstön koulutusta lisäämällä.

The purpose of this study was to gather information about paramedics’ attitudes towards mentally ill patients and principles in pre-hospital treatment of mentally ill patients. This qualitative study was conducted using the thematic interview method. The data was analyzed using qualitative content analysis after collecting it from three respondents. The research questions were: What kind of principles are there in pre-hospital treatment in case of mentally ill patients? Does the patient’s mental illness bring any challenges to pre-hospital treatment?

All three respondents stated that mental illness brought challenge to pre-hospital treat-ment. The results also suggest that there is not one clear principle of treating mentally ill patients in pre-hospital care. Most of the respondents believed that both work experi-ence and education were the most important things while working with mentally ill patients. However, the majority of respondents thought that working with mentally ill patients is something that cannot be learned at school.

The results are alike with international studies. There are similarities in the matter of education and working experience, but also in the need and importance of improving education. Only a few studies have so far been conducted about mentally ill patients in pre-hospital treatment and further studies would be important. Further studies could help to upgrade paramedics’ education and consequently improve their ability to treat mentally ill patients.