Toiminnallisen näön arviointi kehitysvammaisella henkilöllä

Abstract

Näkökyvyllä on selkeä yhteys yksilön toimintakykyyn. Eriasteiset näön ongelmat liittyvät kehitysvammaan ja siksi kehitysvammaisten henkilöiden tutkiminen polikliinisesti silmälääkärin tai optikon vastaanotolla voi olla haastavaa. Lisäksi kehitysvammaisen asiakkaan näön ongelmia on osittain vaikea tunnistaa eriasteisten kommunikaatio-ongelmien vuoksi. Näin ollen yksilön havainnoinnista hänen toimiessaan arkiympäris-töissään saadaan arvokasta tietoa näön käyttämisestä toiminnassa.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää menetelmiä, joilla toimintaterapeutit voivat arvioida toiminnallista näköä osana toimintakyvyn arviointia. Tavoitteena oli koota yhteen toiminnallisen näön arviointiin käytettäviä menetelmiä Tuki- ja Osaamiskeskus Eskoon toimintaterapeuttien käyttöön osaksi toimintaterapia-arviointia. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana, jossa käytettiin kartoittavaa kirjallisuuskatsausta sekä tekijän omaa ammattiosaamista näön asiantuntijana. Kirjalli-suuskatsauksen ensimmäisessä vaiheessa koottiin tieteellisen haun pohjalta toiminnallisen näön arviointiin käytettäviä menetelmiä, joita toimintaterapeutit voivat käyttää arviointityössään. Toimeksiantajan kanssa käydyissä arviointikeskusteluissa valittiin menetelmät, jotka otettiin tarkempaan tarkasteluun. Toimeksiantajalla oli näitä menetelmiä jo hankittuna ja niiden oikeaan käyttöön tarvittiin ohjeistus.

Tuloksena löydettiin LEA-näkötestistöön liittyvät menetelmät, jotka soveltuvat toiminnallisen näön arviointiin. Samat menetelmät ovat käytössä silmälääkärin ja optikon vastaanotolla, mutta myös toimintaterapeutti voi niitä käyttää osana toimintakyvyn arviointia. Tutkimustuloksista nousi esiin näköhäiriöiden tai -vammojen yleisyys osana kehitysvammaa sekä niiden heikko tunnistettavuus. Oikea-aikaisella arvioinnilla ja oikeanlaisella avulla voidaan tukea kehitysvammaisen lapsen näön kehittymistä ja tätä kautta sekä hieno- että karkeamotoristen taitojen oppimista. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että toimintaterapeuttien toteuttamaa toiminnallisen näönkäytön arviointia on tutkittu vähän eikä vastaavaa termiä ole käytössä kansainvälisesti. Muista samaa aihealuetta käsittelevistä opinnäytetöistä nousee esille toimintaterapeuttien toive lisäkoulutuksesta näkövammaisuuteen liittyen. Tutkimusta näönkäytön arvioinnista osana toimintakyvyn arviointia tarvitaan etenkin asiakkailla, joilla on kehitysvamma. Lisäksi voisi tutkia toiminnallista näönkäyttöä ja sen huomioimista osana ikäihmisten koti- tai arkikuntoutusta. Tämä asiakaskunta tulee lisääntymään toimintaterapeuteilla ja ikääntyneillä ilmenee erilaisia silmäsairauksia, joilla on suora vaikutus heidän toimintakykyynsä.