Henkinen ja eksistentiaalinen tuki saattohoidossa

Abstract

Saattohoidossa fyysisten oireiden rinnalla on yhtä tärkeää puhua myös kuolevan potilaan mielessä tapahtuvista muutoksista. Lähestyvä kuolema nostattaa monenlaisia tunteita, mikä herättää tarpeen henkisten ja eksistentiaalisten kysymysten pohdinnalle. Kysymykset koskettavat usein elämän ja kärsimyksen tarkoituksia sekä kuoleman jälkeistä elämää ja syyllisyyttä. Niiden pohtimiseen kuoleva potilas saattaa kaivata hoitotyöntekijän tukea. Henkisellä ja eksistentiaalisella tuella pyritään lievittämään kuolemaan liittyvää ahdistusta ja kärsimystä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä henkinen ja eksistentiaalinen tuki saattohoidossa on ja tavoitteena oli tuottaa näyttöön perustuvaa tietoa hoitotyön käytännön tueksi. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon valikoitui mukaan kahdeksan tutkimusta, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen. Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysillä. Henkiseen ja eksistentiaaliseen tukeen sisältyi hoitosuhteen luominen, arvostava kohtaaminen, vuorovaikutus, tunteiden huomiointi, kärsimyksen lievittäminen, tuen tarpeen havaitseminen ja puheeksi ottaminen sekä hengellisyyden tukeminen. Hoitotyön tueksi kehitetyt AVAUS-malli, SACR-D, FICA ja motivoivan haastattelun tekniikat tarjoavat hoitotyöntekijöille keinoja potilaan henkisten ja eksistentiaalisten asioiden käsittelyyn. Luottamuksen ja yhteyden luomisen rakentuminen muodostaa lähtökohdan henkisistä ja eksistentiaalisista asioista keskustelemiselle. Henkisessä ja eksistentiaalisessa hoidossa hoitotyöntekijä toimii keskustelun mahdollistajana potilaan ja perheen voimavarat huomioiden.