Kiintymyssuhde lapsen ja omaohjaajan välillä lastensuojelulaitoksessa
Lehtonen, Tiia (2021)
Lehtonen, Tiia
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060714857
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060714857
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erään lastensuojeluyksikön työntekijöiden näkemyksiä kiintymyssuhteen muodostamiseen lastensuojelulaitokseen sijoitetun lapsen kanssa. Tavoitteena oli tarkastella kiintymyssuhteen muodostamiseen vaikuttavia tekijöitä, mitä haasteita kiintymyssuhteen muodostamisessa on sekä selvittää, mitkä tekijät tukevat kiintymyssuhdetta sijoitetun lapsen kanssa. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselyä. Kyselyyn vastasi kuusi lastensuojelulaitoksen työntekijää sekä yksikönjohtaja. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Teemoittelu tehtiin tutkimuskysymysten mukaan.
Tutkimuksesta ilmeni, että kiintymyssuhteen muodostaminen vie aikaa. Kiintymyssuhteen muodostaminen alkaa lapsen ja omaohjaajan ensitapaamisesta. Lapsen taustojen tuntemisesta on hyötyä kiintymyssuhteen muodostamisen kannalta. Luottamuksen rakentamiseksi omaohjaajan on oltava aidosti kiinnostunut lapsesta, annettava lapselle paljon aikaa sekä kuunneltava tätä. Omaohjaajan tehtävänä on olla lapselle hoivaaja ja rajojen asettaja. Omaohjaajan käytös tulee olla johdonmukaista ja lapsen ennakoitavissa.
Haasteena kiintymyssuhteen muodostamisessa lapsen kanssa on lapsen aikaisemmat hylkäämisen kokemukset, turvallisen kiintymyksen kohteen puuttuminen sekä niiden aiheuttama luottamuspula. Kiintymyssuhteen haasteina ovat myös riittävän ajan järjestäminen, omaohjaajan tuntemat tunteet lasta kohtaan sekä henkilökemioiden epäsopivuus. Lapsen biologiset vanhemmat voivat joko edistää tai estää omaohjaajan ja lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostamista.
Kiintymyssuhdetta tukee omaohjaajan lapselle tarjoama hoiva, rutiinit sekä arjen vuorovaikutus.
Tutkimuksesta ilmeni, että kiintymyssuhteen muodostaminen vie aikaa. Kiintymyssuhteen muodostaminen alkaa lapsen ja omaohjaajan ensitapaamisesta. Lapsen taustojen tuntemisesta on hyötyä kiintymyssuhteen muodostamisen kannalta. Luottamuksen rakentamiseksi omaohjaajan on oltava aidosti kiinnostunut lapsesta, annettava lapselle paljon aikaa sekä kuunneltava tätä. Omaohjaajan tehtävänä on olla lapselle hoivaaja ja rajojen asettaja. Omaohjaajan käytös tulee olla johdonmukaista ja lapsen ennakoitavissa.
Haasteena kiintymyssuhteen muodostamisessa lapsen kanssa on lapsen aikaisemmat hylkäämisen kokemukset, turvallisen kiintymyksen kohteen puuttuminen sekä niiden aiheuttama luottamuspula. Kiintymyssuhteen haasteina ovat myös riittävän ajan järjestäminen, omaohjaajan tuntemat tunteet lasta kohtaan sekä henkilökemioiden epäsopivuus. Lapsen biologiset vanhemmat voivat joko edistää tai estää omaohjaajan ja lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostamista.
Kiintymyssuhdetta tukee omaohjaajan lapselle tarjoama hoiva, rutiinit sekä arjen vuorovaikutus.