Uuden lypsykarjapihaton suunnittelu Ketola-Pohjalan tilalle
Ketola, Teemu (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061115817
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061115817
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on suunnitella uuden lypsykarjapihaton rakentamista Ketola-Pohjalan tilalle. Tilan nykyinen parsinavetta on valmistunut vuonna 1914, eikä eläinmäärän kasvattaminen ole mahdollista vanhojen tilojen puitteissa. Lisäksi vanha parsinavetta on fyysisesti raskas ylläpidettävä, niinpä uuden navetan rakentaminen on ajankohtainen.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa on tarkoituksena tutustua ruokintaan, lypsyyn ja lannanpoistoon liittyviin vaihtoehtoihin ja huomioida asiat, jotka vaikuttavat uuden pihaton suunnitteluun. Tavoitteena on löytää ratkaisut, jotka olisivat toimintavarmoja, kustannustehokkaita ja miellyttäviä käyttää. Työssäjaksaminen ja fyysisen työn määrän pienentäminen ovat oleellisessa asemassa uutta pihattoa suunnitellessa.
Pihaton suunnittelu aloitetaan valitsemalla sopiva sijainti uudelle rakennukselle, ottaen huomioon tilan nykyiset eläintilat ja lupien vaatimat etäisyydet.
Pohdintojen jälkeen todettiin toimivaksi ratkaisuksi rakentaa viileä yhden robotin pihatto avokouruilla ja läpiajettavalla ruokintapöydällä. Ruokinta siirtyisi seosruokinnaksi uudessa pihatossa. Lypsytavaksi valittiin robottilypsy sen työn vähäisen fyysisen kuormittavuuden vuoksi. Vanhat tilat hyödynnettäisiin nuorkarjalle. Yhden robotin pihatto olisi ”hillitympi” siirtyminen pihatto-olosuhteisiin ja automaatiolypsyyn.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa on tarkoituksena tutustua ruokintaan, lypsyyn ja lannanpoistoon liittyviin vaihtoehtoihin ja huomioida asiat, jotka vaikuttavat uuden pihaton suunnitteluun. Tavoitteena on löytää ratkaisut, jotka olisivat toimintavarmoja, kustannustehokkaita ja miellyttäviä käyttää. Työssäjaksaminen ja fyysisen työn määrän pienentäminen ovat oleellisessa asemassa uutta pihattoa suunnitellessa.
Pihaton suunnittelu aloitetaan valitsemalla sopiva sijainti uudelle rakennukselle, ottaen huomioon tilan nykyiset eläintilat ja lupien vaatimat etäisyydet.
Pohdintojen jälkeen todettiin toimivaksi ratkaisuksi rakentaa viileä yhden robotin pihatto avokouruilla ja läpiajettavalla ruokintapöydällä. Ruokinta siirtyisi seosruokinnaksi uudessa pihatossa. Lypsytavaksi valittiin robottilypsy sen työn vähäisen fyysisen kuormittavuuden vuoksi. Vanhat tilat hyödynnettäisiin nuorkarjalle. Yhden robotin pihatto olisi ”hillitympi” siirtyminen pihatto-olosuhteisiin ja automaatiolypsyyn.