Rakennuksen kunnon selvitysmenetelmät kiinteistönpidossa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli perehtyä kiinteistön kunnon selvitysmenetelmiin sekä niiden olennaisiin eroihin. Yleisimpiä käytössä olevia selvitysmenetelmiä ovat kuntoarvio, kuntotutkimus, kuntotarkastus, kartoitus ja tekninen due diligence. Työssä selvitetään eri menetelmien toimintamallia sekä hyötyjä ja mahdollisuuksia ammattitaitoisessa ja ennakoivassa kiinteistönpidossa sekä korjausrakentamisessa. Arvioidaan, miten mahdollisia riitatilanteita ja rakenteissa pitkälle edenneitä vaurioita voidaan välttää sekä missä vaiheessa asuntokaupan yhteydessä tapahtuva kuntotarkastus tulisi suorittaa.

Työn tilaajana toimi turkulainen vuonna 1992 perustettu kiinteistösijoitusyhtiö. Yhtenä tavoitteena oli tutkia ja tuoda tilaajan tietoon mitä aiheeseen liittyviä aineistoja sekä ohjekortteja on saatavissa sekä niiden ajanmukaisuus ja hyödynnettävyys kiinteistönpidossa.

Työssä perehdytään myös toimialan pätevyysvaatimuksiin ja lainsäädäntöön sekä vireillä oleviin muutoksiin. Tällä hetkellä kuntotarkastustoiminta on asuin- ja oleskelutilojen kuntotutkimuksia lukuunottamatta pääsääntöisesti vapaata toimintaa. Hallitusohjelmassa otetaan kantaa kuntotarkastustoimintaan ja tavoitteena on tuoda toimiala lainsäädännön piiriin. Asia on otettu huomioon vireillä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa.

Toimialasta löytyi runsaasti tietoa ja Rakennustiedon ohjekortisto osoittautui kuntotutkimuksia lukuunottamatta kattavaksi sekä ajantasaiseksi. Asuntokaupan etupainotteinen kuntotarkastus nopeuttaisi kaupantekoa sekä vähentäisi osaltaan mahdollisia riitatilanteita. Kuntotarkastustoiminnan tuominen lainsäädännön piiriin olisi suositeltavaa ja lisäisi toimialan luotettavuutta.