Kansainvälisyyskasvatusta saduttamalla : Satusilta -hanke osallistaa lapsia Suomessa ja Swazimaassa

Abstract

Maailma kansainvälistyy, jonka myötä eri kulttuurien vuorovaikutus lisääntyy. Vieraat kulttuurit saattavat herättää ennakkoluuloja, mutta kansainvälisyyskasvatus on keino lisätä ymmärrystä, mikä edistää suvaitsevaisuutta. Satusilta -hankkeet ovat tärkeä kansainvälisyyskasvatuksen väline, sillä ne lisäävät tietoisuutta erilaisten kulttuurien elämäntavoista.

Opinnäytetyömme aihe tuli toimeksiantotilauksena Sadutusta Swazimaahan -projektilta. Toiminnallisen opinnäytetyömme tavoitteena oli Satusillan käynnistäminen Suomessa yhdessä valitussa varhaiskasvatusorganisaatiossa vuoden 2012 aikana. Satusilta rakentuu Suomen ja Swazimaan välille. Tavoitteen pohjalta kehittämistehtäviksemme muodostuivat Satusillan kaavan luominen ja sadutusten pohjalta satuvihkojen kokoaminen.

Yhteistyöpäiväkodiksi valikoitui Muksulanmäki Välskäri ja sieltä Mustikat -ryhmä. Aloittaessamme yhteistyön ryhmän lapset olivat iältään 3 – 5-vuotiaita. Sadutimme ryhmän lapset ja keräsimme sadut yhteen Satuvihkoksi. Saimme englanninkielisiä satuja Swazimaasta, käänsimme sadut suomeksi ja kokosimme ne yhteen toiseksi erilliseksi Satuvihkoksi. Kansainvälisyyskasvatuksen idea toteutui, kun pidimme satuhetken satujen vaihdon muodossa Mustikat -ryhmässä. Sadutimme myös Kaarinan SOS-lapsikylän lapsia, sillä SOS-lapsikyläsäätiö oli toimeksiantajamme ennalta määräämä yhteistyökumppani. Myös SOS-lapsikylän sadut lähtivät satukirjeenvaihdossa Swazimaahan.

Tämän toteutuksen pohjalta tuotoksiksi muodostuivat Satusilta -kaava sekä Satuvihkot Suomi- ja Swazi-saduista. Olemme esitelleet kaavan vaihe vaiheelta ja selittäneet miten Satusilta toteutetaan käytännössä. Kaavaa voidaan soveltaa jatkossa uusien satusiltojen rakentamiseen. Satuvihkot teimme yhteistyökumppanillemme Muksulanmäki Välskärille konkreettiseksi muistoksi.

In a world of increasing internationality and intercultural communication, foreign cultures may sometimes evoke prejudice. International education, however, provides us with a means to promote intercultural understanding, which in turn helps to increase tolerance. The Storycrafting Bridge (Satusilta) projects are essential tools used in this process, since they increase children’s awareness of the ways of life in other cultures.

The topic for our thesis was received as a commission from a project called Storycrafting to Swaziland (Sadutusta Swazimaahan). The aim of this functional study was to launch a Storycrafting Bridge between Finland and Swaziland during the year 2012. In the scope of the project, our responsibilities consisted of developing a pattern for the Storycrafting Bridge, as well as compiling storybooks from the stories produced in the storycrafting sessions.

The project was realized in cooperation with Muksulanmäki Välskäri kindergarten. The storycrafting sessions were carried out in a group called Mustikat, which consisted of children aged 3-5. In addition, the process included translating the stories received from Swaziland and finally compiling the stories from both countries into two separate storybooks. The project culminated in organizing a story time session for the Mustikat group, in the form of exchanging storybooks. Storycrafting sessions were also carried out at the SOS Children’s Village of Kaarina, our original partner organization. Those stories were also sent to Swaziland and thus took part in the story correspondence as well.

In conclusion, the products of this thesis consist of a pattern developed for carrying out a Storycrafting Bridge project, and storybooks compiled of the stories produced by both Finnish and Swazi storytellers. The thesis includes a detailed description of the pattern, as well as an explanation of its implementation. Consequently, the pattern serves as a basis for future Storycrafting Bridge projects.