Iäkkäiden kuntoutuspolut: sairaalasta kotiin
Huuskonen, Eeva (2021)
Huuskonen, Eeva
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021062716664
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021062716664
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ikääntyneen henkilön kuntoutusta sairaalajaksolta kotiuttamiseen ja kotiympäristössä tapahtuvaan kuntoutukseen. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Teemat, joiden pohjalta tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia, valittiin ennakolta ja ne vastasivat tutkimuksen otsikointia. Tutkimus toteutettiin yhden tekijän toimesta, siksi aineistoa rajattiin teemoihin sopiviksi. Aineistonkeruu suoritettiin Finna, Theseus, Google Scholar ja Medic hakukoneiden kautta, lisäksi käytettiin Googlen operaattoria vapaasanahakuihin. Eksplisiittisesti toteutettu asiasanahaku mahdollisti laajemmin teemoihin liittyvien asiasanojen hyödyntämisen tutkimuksessa.
Tulokset olivat mielenkiintoisia. Moniammatillista osaamista oli kaikissa tutkimuksissa ja pyrkimys hyvään kotiutukseen. Ikääntyneen kuntoutus ja kuntoutusohjaus tunnistettiin ainakin kuntouttavana työotteena eli toiminnallisesti hyödynnettiin asiakkaan omia voimavaroja ja tuettiin omatoimisuutta.
Asiakkaat ja omaiset kritisoivat puutteellista tiedonkulkua erityisesti kotiutusvaiheessa Kotona iäkkään kuntoutus ei ollut käytännössä jatkumona, mitä asiakkaat ja läheiset erityisesti toivoivat.
Sosiaalityöntekijän rooli korostui asiakkaan taloudellisen tilanteen selvittämisessä ja pitkäaikaispaikkojen hakuprosessissa. Joillakin iäkkäillä kotona asumisen turvattomuus aiheuttaa päivystyskierteen. Kotiin annettavat tukipalvelut eivät riitä ja asiakkailta puuttuu valinnan mahdollisuudet valita palvelusetelillä kotiin kuntoutusta ja /tai muuta oleellista palvelua. Tulevaisuudessa tähän ehkä tulee muutos.
Pitkäaikaispaikkojen odottaminen sairaalassa saattaa kestää kuukausia, tässä tulevat vastaan sekä potilaan että yhteiskunnan rajalliset taloudelliset resurssit. Sairaalassa oleminen ei edistä iäkkään kuntoutumista, vaan laitostaa ja omatoimisuus hiipuu.
Johtopäätöksenä voi todeta hoito- ja kuntoutusalan ammattilaisten toimivan organisaatioidensa tapojen ja tavoitteiden pohjalta. Asiakaslähtöisyyttä korostetaan, mutta sen toteutus riippuu organisaation käytännöistä.
Tulokset olivat mielenkiintoisia. Moniammatillista osaamista oli kaikissa tutkimuksissa ja pyrkimys hyvään kotiutukseen. Ikääntyneen kuntoutus ja kuntoutusohjaus tunnistettiin ainakin kuntouttavana työotteena eli toiminnallisesti hyödynnettiin asiakkaan omia voimavaroja ja tuettiin omatoimisuutta.
Asiakkaat ja omaiset kritisoivat puutteellista tiedonkulkua erityisesti kotiutusvaiheessa Kotona iäkkään kuntoutus ei ollut käytännössä jatkumona, mitä asiakkaat ja läheiset erityisesti toivoivat.
Sosiaalityöntekijän rooli korostui asiakkaan taloudellisen tilanteen selvittämisessä ja pitkäaikaispaikkojen hakuprosessissa. Joillakin iäkkäillä kotona asumisen turvattomuus aiheuttaa päivystyskierteen. Kotiin annettavat tukipalvelut eivät riitä ja asiakkailta puuttuu valinnan mahdollisuudet valita palvelusetelillä kotiin kuntoutusta ja /tai muuta oleellista palvelua. Tulevaisuudessa tähän ehkä tulee muutos.
Pitkäaikaispaikkojen odottaminen sairaalassa saattaa kestää kuukausia, tässä tulevat vastaan sekä potilaan että yhteiskunnan rajalliset taloudelliset resurssit. Sairaalassa oleminen ei edistä iäkkään kuntoutumista, vaan laitostaa ja omatoimisuus hiipuu.
Johtopäätöksenä voi todeta hoito- ja kuntoutusalan ammattilaisten toimivan organisaatioidensa tapojen ja tavoitteiden pohjalta. Asiakaslähtöisyyttä korostetaan, mutta sen toteutus riippuu organisaation käytännöistä.