Vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisen nuoren edunvalvonta
Iso-Oja, Jouko (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021090517442
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021090517442
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä tulee ottaa huomioon vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisen täysi-ikäistyvän nuoren edunvalvonnan määräytymisessä ja mitä ongelmia siihen mahdollisesti liittyy. Aihe rajattiin koskemaan vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisia täysi-ikäistyviä nuoria, koska he eivät kykene huolehtimaan esimerkiksi omista raha-asioistaan. Työn liitteeksi tehtiin lyhyt opas edunvalvonnasta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena empiirisenä oikeustutkimuksena. Teoriaosuudessa selvitettiin oikeuslähteiden ja kirjallisuuden avulla, mitä kehitysvammaisuus on ja miten yhdenvertaisuus, itsemääräämisoikeus ja edunvalvonta liittyvät vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisen täysi-ikäistyvän henkilön elämään. Empiriaosuus toteutettiin lomakehaastattelujen avulla haastattelemalla edunvalvontatoimistojen yleisiä edunvalvojia, Digi- ja väestötietovirastoa sekä pankkia.
Kehitysvammaisen henkilön kohdalla edunvalvonnalla voidaan turvata hänen yhdenvertaista asemaansa verrattuna niihin henkilöihin, jotka pystyvät hoitamaan asiansa itse. Toisaalta samalla joudutaan kuitenkin puuttumaan hänen itsemääräämisoikeuteensa. Edunvalvojan tulee silti toimia aina päämiehensä etujen mukaisesti.
Haastattelujen perusteella voitiin todeta, että saatu tieto on osittain ristiriitaista eikä välttämättä kovin selkeää. Edunvalvonta on viimesijainen keino eikä se ole aina edes välttämätöntä. Edunvalvonnan tarpeeseen näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella vaikuttavan ensisijaisesti pankkien kanta siihen, miten vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisen henkilön raha-asiat saadaan hoidettua.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena empiirisenä oikeustutkimuksena. Teoriaosuudessa selvitettiin oikeuslähteiden ja kirjallisuuden avulla, mitä kehitysvammaisuus on ja miten yhdenvertaisuus, itsemääräämisoikeus ja edunvalvonta liittyvät vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisen täysi-ikäistyvän henkilön elämään. Empiriaosuus toteutettiin lomakehaastattelujen avulla haastattelemalla edunvalvontatoimistojen yleisiä edunvalvojia, Digi- ja väestötietovirastoa sekä pankkia.
Kehitysvammaisen henkilön kohdalla edunvalvonnalla voidaan turvata hänen yhdenvertaista asemaansa verrattuna niihin henkilöihin, jotka pystyvät hoitamaan asiansa itse. Toisaalta samalla joudutaan kuitenkin puuttumaan hänen itsemääräämisoikeuteensa. Edunvalvojan tulee silti toimia aina päämiehensä etujen mukaisesti.
Haastattelujen perusteella voitiin todeta, että saatu tieto on osittain ristiriitaista eikä välttämättä kovin selkeää. Edunvalvonta on viimesijainen keino eikä se ole aina edes välttämätöntä. Edunvalvonnan tarpeeseen näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella vaikuttavan ensisijaisesti pankkien kanta siihen, miten vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisen henkilön raha-asiat saadaan hoidettua.