Biomassojen käsittelylaitoksen hajukaasujen hallinta
Takala, Susanna (2021)
Takala, Susanna
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091517776
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091517776
Tiivistelmä
Biomassoja käsittelevien laitosten raaka-aineista ja prosessivaiheista muodostuvien hajujen hallinta on osa nykyaikaista laitostoimintaa. Työssä tarkasteltiin rasva- ja öljypohjaisia sivuvirtoja käsittelevän laitoksen hajujen hallintaa. Työn tavoite oli tunnistaa hajun hajalähteet, prosessin hajulähteet sekä hajuhaittojen aiheuttajia. Tavoitteena oli myös koota kattavasti tietoa, miten hajukaasut leviävät ympäristöön sekä miten niitä voidaan käsitellä. Työhön sisältyi pienimuotoinen koe, jossa testattiin biohiilen käyttöä säiliökaasujen puhdistamisessa. Työssä tehtiin myös hajujen kenttähavainnointia sekä tarkasteltiin hajupäiväkirjan muodossa, miten hajuvalitukset riippuvat käsittelyprosessi- ja ympäristöolosuhteista.
Alustavien kokeiden perusteella biohiili osoittautui toimivaksi mäntyöljysäiliön kaasujen puhdistuksessa. Tarvitaan kuitenkin lisäkokeita ja suodattimen kehitystyötä käytännössä toimivan ratkaisun aikaansaamiseksi. Hajuhavaintojen ja valitusten syiden selvittäminen hajupäiväkirjan avulla osoittautui haastavaksi, sillä tuloksia vääristi yhden käsittelyprosessin hallitseva rooli, tässä mäntyöljyn lähes päivittäinen prosessointi. Hallitsevimpia hajuja luonteeltaan olivat mäntyöljy, liha, kala ja viemäri. Mäntyöljyn ja lihan hajut olivat selkeimpiä hajun lähteitä havainnoinnin aikana.
Kirjallisuusselvityksen perusteella hajujen hallintaa voisi kohdelaitoksessa parantaa tekemällä muutoksia hajukaasujen puhdistusjärjestelmään ja estämällä rikkivedyn vapautuminen jätevedestä. Suositeltavaa on myös biosuodattimen toiminnan tehostamismahdollisuuksien tarkempi tarkastelu.
Alustavien kokeiden perusteella biohiili osoittautui toimivaksi mäntyöljysäiliön kaasujen puhdistuksessa. Tarvitaan kuitenkin lisäkokeita ja suodattimen kehitystyötä käytännössä toimivan ratkaisun aikaansaamiseksi. Hajuhavaintojen ja valitusten syiden selvittäminen hajupäiväkirjan avulla osoittautui haastavaksi, sillä tuloksia vääristi yhden käsittelyprosessin hallitseva rooli, tässä mäntyöljyn lähes päivittäinen prosessointi. Hallitsevimpia hajuja luonteeltaan olivat mäntyöljy, liha, kala ja viemäri. Mäntyöljyn ja lihan hajut olivat selkeimpiä hajun lähteitä havainnoinnin aikana.
Kirjallisuusselvityksen perusteella hajujen hallintaa voisi kohdelaitoksessa parantaa tekemällä muutoksia hajukaasujen puhdistusjärjestelmään ja estämällä rikkivedyn vapautuminen jätevedestä. Suositeltavaa on myös biosuodattimen toiminnan tehostamismahdollisuuksien tarkempi tarkastelu.